Parempi myöhään....

Oikein hyvää Joulua!

Treenitauko on perseestä

Eli heti näin alkuun suora vuodatus treenitauon turhuudesta. Nyt Wiima on siis ollut treenitauolla erinäisistä syistä (mm. pikkujoulut :) ) sekä tottiksesta että puruista. ja se ei kyllä sovi meille yhtään. Tottiksessa ollut jo pidempi tauko ja puruista vähän lyhyempi. Tottiksia onneksi päästiin jo aloittamaan, kun saatiin treenimahdollisuus maneesista. No kuten arvata saattaa, niin ei ihan kovin korrektia ollut. Kuitenkin kohtalaisen hyvää, koska odotin täydellistä kaaosta. Wiima oli tietysti into piukeena ja seuraamisessa se näkyi edistämisenä ja aloituksen piippaamisena. Jäävissä liikkeissä seisominen tuotti nyt ongelmia, ensin Wiima tarjosi istumista ja korjauksen jälkeen sitten vaan seuraamista. Mutta saatin sekin sitten onnistumaan. Lopuksi sitten kaksi eteenmenoharjoitusta, ekalla merkkasin pallon Wiimalle ja päästin menemään. Toisessa sitten sama juttu mutta pidemmältä matkalta ja edelleen suorapalkalla. Ihan hyvä treeni kuitenkin kaikesta huolimatta. Ja nyt tuli ainakin todistettua että ainakaan ennen koetta ei kannata olla treenaamatta ettei pakka leviä käsiin :)

Puruja

Perjantaina purutreeneissä Wiiman kanssa hiottiin jälleen tekniikkaa. Vartioinneissa ollaan nyt tehty niin että kävelen Wiiman viereen ja maalimies palkkaa siitä. Jossain vaiheessa Wiima vilkuili minua ennakoiden sivulle-kutsua. Nyt Wiima ei kiinnitä minuun mitään huomiota vaikka menisin ihan kylkeen kiinni. Myös irrotusta ja jälkivartiointia on treenailtu. Wiimalla on hiljainen vartiointi, mutta vielä joskus odotus on niin pitkä että alkaa purkamaan haukulla. Ja miksi Wiimalla ei ole haukkuvaa vartiointia, niin siksi koska hiljaisessa Wiima patoaa paremmin eikä nosta kierroksia kuten haukussa.  Hienosti Wiima on silti haukkumisestakin ollut hyvin kuulolla siirtymisessä sivukuljetukseen. Sivukuljetus on kyllä tarkkaavainen, mutta painaa mun jalkaan kyllä jonkin verran. Ja nyt viime treeneissä Wiima esitti oikein hienon sivukuljetuksen siirtymällä maalimiehen vasemmalle sivulle ja seurasi siellä :) no oli maalimies ainakin tarkoin vartioitu kun oli mun ja Wiiman välissä. No seuraava harjoitus menikin sitten niin kuin kuuluukin.

Hakua pitkästä aikaa

Viime viikonloppuna Noitakin pääsi pitkästä aikaa hakumetsälle. Alku olikin ihan lupaava, kunnes innostus karkasi tassusta ja nenänkäyttö unohtui. Ensimmäinen ilmaisu oli ollut melko tiivis, mutta seuraavat oliva sitten korrektimpia. Ja tosiaan se yksi äijä jäi metsään, kun Noita oli jo ottanut kaksi hyvää ilmaisua ja yhden tyhjän. Maalimies oli istunut kuopassa ja Noita oli onnellisesti hypännyt yli :-o

Itse en tiennyt missä äijät oli, ainoastaan lukumäärän. Ja koska tuo yksi jäi välistä lähetin Noitaa siis edelleen. Noita teki vielä ihan hyviä tyhjiä pistoja, mutta kun aloin lähettämään samaan paikkaan uudelleen niin Noita alkoi komentamaan mua haukkumalla. Eipä ole tällaistakaan kovin usein sattunut että Noita ns. kerää rohkeutensa ja protestoi mulle päin naama :D En siihen sen kummemmin puuttunut vaan otin uuden lähetyksen toiselle puolelle. Lopuksi otettiin vielä lisänä helppo maalimies, jone tosin tarvitsi lähettää toisen kerran koska Noitahan oli jo tarkastanut kerran sieltä niin Noita ei ensin lähtenyt etsimään.

Jospa taas kerkeisi tuota hakuakin treenaamaan useammin, nyt vaan kaikki treenit osuu viikonloppuihin ja pikkujoulukausikin starttaa :D (huomaa kootut selitykset)

Pimeetä

Nyt kellojen siirtämisen jälkeen saa ihan viralliseti valittaa pimeydestä ja siitä kun ei ehdi valoisaan aikaan trenaamaan. Mutta toisaalta nyt tähän saumaan on hyvä pitää koiralla sitten jonkinlaista lepokautta. Puruissa kyllä käydään viikottain, mutta tosiaan tottis ja jälki nyt sitten jää paljon vähemmälle.

Erillistä esinetreeniä olen kotipihassa pari kertaa tehnyt ja muutin vähän palkkaussysteemiä. Eli nyt palkkaan joko ruualla tai pallolla. Tämä tyyli toi kyllä ilmaisuun nopeutta, eikä ainakaan vielä ollut saalisvietin kanssa ongelmia.

Tänään otin kotipihassa myös tosi pienet tottikset, eli pari pientä pätkää seuraamista ja kepin tuontiharjoituksia. Seuraamisessa ei mitään erikoista ja kepin luovutukseenkin olen tosi tyytyväinen, irrotuksia en ottanut edessä lainkaan vaan vapautin suoraan luovutusasennosta. Ja sitten vaan pyysin suoraan sivulle ja irrotus sitten siinä. En myöskään heittänyt keppiä, vaan irrotuksen jälkeen siirryttiin kauemmas ja siitä pyysin Wiimaa tuomaan. Ja koska heittovaihe jäi pois niin luovutuksessa ei ollut jälkeäkään rauhattommudesta. Mutta uskon tällaistenkin treenien tuovan rauhallisuutta luovutukseen.

Talvikausi alkoi

Viime perjantaina sitten alkoi virallisesti talvikausi purutrenien suhteen, eli siirryttiin maneesiin treenaamaan. Treenit sujuivatkin oikein hyvin. Ensin otettiin vartiointeja, jotka meni oikein hyvin. Haukku oli tasaista ja vartiointi oli tiivistä. Sitten lähetyksestä kiinnikäynti, irrotus ja palkka. Ja sama toisen kerran. Irrotukset nopeat ja vartiointi tiivistä.

Toisella kierroksella taas vartiointia, nyt toisella maalimiehellä ja kuten aiemminkin, oli Wiima ensin hieman törkeä. Toisella kerralla vähän parempi. Sen jälkeen vielä yksi vartiointi omalla maalimiehellä ja kas kummaa ei ollut yhtään törkeä.

Sitten pako, irrotus, uudelleen hyökkäys, kuljetus, irrotus ja uudelleen hyökkäys, kuljetus, irrotus ja palkka. Jotenkin noin se meni :) Paossa hyvä kiinnikäynti ja nyt Wiima ei ehkä ihan niin paljoa työntänyt kroppaansa molarin eteen. Kaikki irrotukset nopeat ja vartioinnit tarkkaavaiset. Uudelleen hyökkäykset myös nopeat ja voimakkaat. Kuljetuksissa ei vieläkään kuormitu :)

Lopuksi kaksi hyppyä niin että ennen lähetystä maalimies antaa tosi paljon ärsykkeitä. Niistä huolimatta Wiima keskittyi vain ja ainoastaan hihaan ja kiinnikäymiseen. Ensimmäiseen hyppyyn Wiima lähti vähän varastaen, mutta kerkesin kuitenkin aloittaa käskyn :) Toisella sitten mäkin kerkesin antamaan ihan koko käskyn. Molemmissa hypyissä hyvä kiinnitulo ja hyvät otteet.

Meidän kisauran korkkaus siirtyi nyt sitten ensi kevääseen. Oltiin tosiaan varasijalla eiliseen kokeeseen, mutta ei mahduttu mukaan. No keritään hioa sitä jälkeä vielä parempaan kuntoon.

jälkeä, leirielämää ja tottista

Juu jälkeä on tullut taas pojettua urakalla, pituudet ovat vaihdelleet samoin kulmien määrät. Nyt jäljelle on myös palautettu ne kaksi esinettä eikä Wiima ole onneksi enää mennyt saalistilttiin. Esineiden ilmaisu saisi vielä olla korrektimpi, mutta ei sekään mikään hirveä katastrofi ole.

Käytiin myös leirillä Jyväskylän kupeessa reilu viikko sitten. Leirillä saatiin taas aimo annos suojelutreeniä. Wiima on piilolla vartioinnissa edelleen hieman törkeä aluksi, mutta treenien myötä sekin on jo vähentynyt eikä tapahdu välttämättä edes joka kerta :D Hallinta sen sijaan vaikuttaa jo aika hyvältä. Otteet ja kiinnitulot ovat myös hyvät.

Tottiksessa ollaan viilailtu noutoa ja eteenmenoa. Estenoudoissa on edelleen liikaa vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kun ei Wiimalla näytä olevan minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. No ajattelin kokeilla A-esteellä vielä yhtä kikkaa jolla saataisiin se tuvalliseksi, siitä enemmän sitten kun olen päässyt sitä kokeilemaan.

Jälki uudella alustalla

Käytiin kokeilemassa uutta alustaa, koska vanhat jälkipaikat alkavat olemaan niin kiin korkeaa ettei niissä voi enää tehdä jälkeä. Nyt siis alustana sänkipelto. Alussa tyhjä paalu + tyhjät askeleet ja kolme tyhjää kulmaa. Kokonaisaskelmäärän suhteen menin sujuvasti sekaisin jossain puolessa välissä. Jälki meni ihan hyvin, pari kertaa kevyt huomautus, mutta kulmat meni hyvin ja huomautuksista Wiima tarkensi jäljestystä hienosti. Siis ihan niin kun pitääkin tehdä!

Tottistreeni

Eilen kävin ottamassa pitkästä aikaa tottista, tai oikeastaan otin vaan jäävät, tasamaanoudon ja eteenmenon. Jäävät olivat hyvät ja nopeat. Luoksetulossa Wiima jäi vähän liian kauas, mutta on täysin korjattavissa parilla suorapalkalla. Noudossa ongelmia vietin nousun kanssa joka purkautuu rauhattomana odottamisena. Nouto teknisesti kuitenkin hyvä ja luovutuskin ihan kiva. Eteemenossa sitten enemmän purtavaa...tai siis ei niinkään etenemisessä vaan siinä maahanmenossa :) No useamman toiston jälkeen saatiin se oikeakin suoritus ja sen jälkeen vielä yksi ilman maahanmenoa.

Pitkästä aikaa otin myös itseäni niskasta kiinni ja hieroin Wiiman läpikotaisin. Ei ollut onneksi niin jumissa kun pelkäsin, mutta pari kipeää kohtaa löytyi. On se vaan kumma kuinka noin vilkas koira menee totaaliseen transsiin kun sitä käsittelee. Wiima nautti täysillä :) Täytyy vaan ottaa nyt muutaman kerran samanlainen tuokio niin saadaan jumit auki.

Hyvä päivä

Tänään oli oikein hyvä päivä, sekä jälki että erikseen otetut esineilmaisut onnistuivat hyvin. Jäljellä oli neljä kulmaa ja paalu sekä ensimmäiset 5 askelta tyhjää. Pitkästä aikaa tyhjä aloitus ja se sujui oikein hyvin. Tällä kertää ei myöskään ollut toisen kulman syndroomaa vaan Wiima teki senkin tarkasti samoin myös muut kulmat. Vauhti taas kiihtyi, kun kehuin oikeasta suoituksesta mutta nenä pysyi kiinni maassa.

Kotipihassa otin sitten vielä esineilmaisutreenit. Laitoin maahan kolme esinettä joista kaksi puista ja yksi kokolattiamaton palanen. Wiiman päästyä lähelle se alkoi jo pyrkiä esineelle ja ensimmäisellä esineellä annoin vahvistavan käskyn. Seuraavilla ei sitten tarvittukaan käskyä, koska Wiima meni heti maahan esineelle päästyään. Odotus voisi olla vielä rauhallisempaa, mutta kuitenkin pysyy maassa eikä töki esinettä.

Hyvä fiilis!

välillä hyvin välillä huonosti

Tosiaan välillä jälki kulkee oikein hyvin ja sitten taas välillä heikommin. Nyt tuntuu olevan toisen kulman syndrooma. Eli Wiima ajautuu toisesta kulmasta ulos eikä välttämättä löydä enää takaisin jäljelle. Pahin moka oli kun alusta vaihtui vaikeammaksi ja tein taas sen virheen että en tiennyt missä jälki menee. Olin kyllä vahvistanut kulmaa juuri sen takia että näkisin sen mutta enää liinan päästä en sitä nähnyt. No tuon jälkeen on samantapaisella alustalla ollut onnistumisiakian. Todella ahdistavaa kun ihan hirveitä kikkailuja ei kuitenkaan voi tehdä ettei käy mitään suurempia vahinkoja. Ja nyt selkeästi kun antaa vähän enemmän pakotetta Wiima tarjoaa  sivulletulon ja kontaktin. Eli pakote ei tuota sitä tulosta mitä siltä halutaan, eli tarkempaa suoritusta. Nyt olen sitten jäljestänyt löysällä liinalla/kevyellä tuntumalla. Nyt jäljestysvauhti on vähä noussut, mutta ei kuitenkaan merkittävästi. Sitä pitää silti tarkkailla ettei mene juoksemiseksi.

Puruissa otettiin viimeksi piilonkierrot ja pako taas vieraan (nyt eri vieras kun ennen :) ) maalimiehen kanssa. Vitospiilon kierto on kyllä melko vauhdikas ja saisi kyllä olla hitaampi jo ihan loukkaantumisriskin kannalta. Mutta riittävän tiivis se silti on. Kutoselle mentäessä Wiima voisi olla ohjattavampi, nyt se tekee nopean vilkaisun minuun ja painelee kutoselle. Vartiointi on nyt ollut hyvää kunhan maalimies ei ns. auta yhtään eli ei tuijottele, koska silloin Wiima odottaa purua ja haukku menee räkäiseksi ja haukun väliin tulee leuan loksutuksia. Hallintakin on mielestäni ihan kohtuullisen hyvää.

Tottiksessa täytyy nyt panostaa eteenmenoon ja paikalla makuuseen, joista jälkimmäinen tosiaan voi olla kova paikka kun toinen suorittaa niitä ihq noutoja.

edistystä

Kyllä se jälki vaan edistyy vaikka epätoivon hetkiä olikin runsaasti. Mutta nyt näkyy pientä kajastusta tunnelin päästä. Ja nyt kun rohkenin kyselemään koepaikkoja niin sitten olen varasijalla 5 ja toinen koe on peruttu :( no toivoa on vielä tuon varasijan suhteen. Joka tapauksessa kaikkia osa-alueita treenataan sillä silmällä että olisin menossa kokeeseen.

Älä tule huono jälki, tule hyvä jälki ja näin kävi!

JEE! Olen ihan onneni kukkuloilla, Wiima teki todella hienon iltajäljen. Saan varmaan noottia koutsilta kun omin päiten vähän kokeilen ja lisäilen juttuja, mutta koska lähestyvä koe (johon en ole edes ilmottautunut vielä) ahdistaa suunnattomasti. Ja se että ehditäänkö saada jälki kuntoon tai edes siedettäväksi.

Mutta tänään siis jäljessä askeleita 120, kaksi tyhjää kulmaa ja esine *viheltelee viattomana*. Esineen jälkeen jälki jatkui vielä n. 30 askelta ja päättyi tuttuun tapaan piilotettuun kippaan. Jälki alkoi tyhjällä paalulla ja pari ekaa askelta olivat myös tyhjiä. Wiima lähti hyvin jäljestämään ja nyt näin jopa sitä sik-sakkia jota olen kaivannut JEE! Ekassa kulmassa kävi päänmitan yli ja palasi jäljelle, toisessa kulmassa ei tullut edes ylitystä JEE! Ja sitten se esine, joka oli siis pitkästä aikaa jäljellä. Wiima kyllä pysähtyi siihen, mutta en odottanut että menee maahan vaan annoin käskyn vahvistukseksi. Esineellä Wiima oli rauhallinen ja odotti palkkaa hienosti. Sitten siirryin Wiiman taakse, annoin jälki-käskyn ja kappas siitä se lähti heti nenä maassa JEE! Ennen esinettä ja esineen jälkeen oli kahdella askeleella ruokaa. Esineen jälkeen jäljestys oli edelleen rauhallista kunnes kipalla oli taas bileet JEE!

Nyt koko jäljen ajan annoin koiralle liinaa sen mitä sitä nyt oli annettaavaa, 2metriä ja pidin liinan koko ajan kevyellä tuntumalla. Silloin kun aloitettiin tekemään painetta, niin liinaahan lyhennettiin ja ajoin ns. persreikätuntumalla :) Ja ai niin, ostin tänään uuden punaiset kumisaappaat jotka oli jalassa kun tallasin jäljen. Ehkä se olikin kiinni saappaista :)

Olikin kyllä jo korkea aika tulla se superhyvä jälki näiden huonojen, kohtalaisten ja ok-jälkien jälkeen. Tällä yhdellä superhyvällä sitten taas jaksaa niiden tulevien huonompien jälkien yli :D

Vähän kaikkea

Jälkitreenien lisäksi ollaan hiottu sekä tottista että puruja. Viime viikonloppuna oltiin yksi päivä leirillä, jossa päästiin taas treenaamaan vieraan maalimiehen kanssa ja otettiin tottistakin. Tottis alkaa olemaan alokasluokan kisakunnossa, joskin noutoja ja eteenmenoa pitää hioa. Puruissakin ollaan hienosäätöä vailla, eli hallintaa hiotaan ja tehdää koiralle (vai ohjaajalle :D ) kisaliikkeistä rutiinia. Jälkikin etenee, tänään oli pakko laittaa kaksi kulmaakin maaston vuoksi. Eikä se nyt niin huonosti mennyt :) Tässä päivitysten välissä on siis useita jälkiä ja parilla edellisellä kerralla on tullut jostain syystä konfliktia ja Wiima on lopettanut jäljestämisen. Olen jäänyt odottamaan että koira tekee ratkaisun jäljen jatkamiseen, koska mielestäni halua on ollut mutta jostain syystä (eli minä olen tässäkin syyllinen) koira on tulkinnut jonkun tekemäni asian niin etten halua sen jatkavan. Näissä tilanteissä Wiima on hakenut kontaktia minuun. Loppujen lopuksi Wiima on kuitenkin päättänyt jatkaa, josta olen kehunut valtaisasti ja kipalle päästyään onkin sitten ollut bileet pystyssä. Tänään ei tällaista konfliktia ollut ja tosiaan itse jäljestys oli ihan kivan oloista. Ja mainitaan vielä että näissä em. jäljissä tuon "tilanteen" jälkeen Wiiman jäljestys on ollut hyvää. Jälkeä on muuten myös pidenetty puolella edelliseen päivitykseen verrattuna.

Viikonloppuna sitten suunnataankin leirille ja katsotaan mitä siellä keksitään.

Kts. edellinen otsikko :)

Eli sama jälkirumba jatkuu edelleen. Onko mitään mullistavaa tapahtunut, en osaa sanoa mutta ei ole mennyt huonommaksikaan. Välillä on pää noussut, jonka seurauksena Wiima on poistettu jäljeltä ja yleensä tällaisen jäljen jälkeen on seuraava taas ollut parempi. Wiimalla on kipalle päästyään ollut vähän sellainen epämääräinen tunnetila, eli lähinnä luulisin sen ajattelevan että vienkö siltä sen kipan pois. Nyt ollaan sitten vähän riekuttu siellä lopussa enemmän ja tänään iltajäljellä Wiima olikin jo varsin riehakas. Nyt Wiima aloitti itse kipan kaivamisen ja kun vielä kehuin ja taputtelin niin Wiima kaivoi itse kipan pois kuopasta. Olin onnellisesti unohtanut pallon, mutta vapautin Wiiman hihnaan, ensin se ei oikein kelvannut mutta taistelun jälkeen Wiima sitten lämpeni ja kantoi hihnan sisälle. Jälki oli omassa pihassa ja meni Wiiman juoksureitin yli ja arvasin sen tuovan hieman häiriötä jäljestämiseen. Ja näin myös tapahtui, Wiima nuuski kovasti jäljeltä sivuun, välillä palasi ja taas hajut veti sinne juoksupolulle. Sitten annoin pari kevyttä, mutta terävää pakotetta ja  Wiima kääntyi minua kohti ja alkoi etsimään jälkeä. Lisäksi annoin vielä jälki-käskyn ja Wiima jatkoi jäljestämistä ja mielestäni vieläpä oikein tarkasti. Tosiaan siihen lisänä vielä lopun hyvä tunnetila, eli olen oikein tyytyväinen meidän iltajälkeen.

Nyt jotenkin toivon että tämänpäiväinen palautteen korjaaminen ja riekkuminen kipalla toisi nyt sitä jotain siihen jäljestämiseen. Alkaa olemaan aika epätoivoinen olo tämän jäljen suhteen, mutta vielä en halua luovutta enkä edes luopua päämärästäni saada supertarkka ja korrekti jälki.

jälkeä, jälkeä ja taas jälkeä

ei siis liene vaikea arvata viimeaikojen treenien teemaa :) ollaan toki tehty tottista ja käyty puruissa, mutta nyt on jäljestyksen tehokuuri päällä. Nyt jouduttiin jälleen hieman muuttamaan jälkitreenin kulkua. Syy tähän muutokseen oli se että Wiima veti itsensä eräänlaiseen saalistilttiin esineellä. Esineen jälkeenhän on ollut vielä muutama askel jälkeä ja sitten pallo, no kas kummaa Wiimahan sitten yhdisti palaset liiankin hyvin yhteen ja esineen nähtyään ei jäljestämisestä tullut enää mitään. Wiima alkoi ilmaisemaan esinettä liian aikaisin ja oli kuin äärimmilleen viritetty jousi tuijottaen esinettä. Tästä tilasta Wiimaa ei saa pois käskyllä eikä pakotteella myöskään ruoka ei kelpaa tässä tilassa. Tai siis saahan Wiiman siitä tilasta pois riittävällä pakotteella mutta se ei kuitenkaan auta siihen että Wiima kykenisi jäljestämään enää rauhallisesti. Itse jälkihän on mennyt kohtalaisen hyvin siihen saakka.

No jälkeä on nyt sitten muutettu sen verran että palattiin treenissä taaksepäin ja esine otettiin nyt toistaiseksi pois samoin pallo. Jälkeä itsessään lyhennettiin ja loppuun laitetaan piilotettu ruokakippa. Eli nyt ruokakippa vaan "ilmestyy" yhtäkkiä kesken jäljestämisen. Siksi jälki on nyt alussa lyhyt että Wiima hoksaa sen että se ruoka on siellä jossain kunhan vaan jäljestää tarkasti. Sitten kun on sen hoksannut voidaan jälkeä pidentää ja lisätään esineet ja silloin Wiimalla on tosiaan mielikuva että jälki jatkuu niin kauan kunnes ruoka löytyy. Onneksi on superahne koira :) Ja koska maalimiehemme on luottavainen että vielä keritään hyvin saamaan jälki superhyväksi syksyyn mennessä niin sitten olen minäkin :)

Ja P.S. on muuten melko vaikeaa piilottaa puolen litran ruokakippaa matallalle alustalle. Siksi jäljentekovarusteisiin kuuluu nykyään myös pieni lapio :)

Takaisin ruotuun

Wiiman jälki laitettiin tänään taas takaisin ruotuun. Ennen tätä jälkeä Wiimalle tehtiin kaksi palauttavaa jälkeä, ensimmäinen meni vielä ok mutta toisella sitten oltiinkin takki auki. Nyt siis taas tein painetta liinasta ja selvästi taas jäljestäminen on paranemaan päin ja sekä koira että ohjaaja kesti puskista tulleen ylimääräisen esineilmaisunkin hyvin.

Wiima aloitti jäljen rauhallisesti, ensimmäisellä tyhjällä vauhti odotetusti nousi ja tuli tarkistuksia. Liinalla sain ihan hyvin palautteen perille ja jäljestys jatkui paremmin. Sitten tuli tyhjä kohta, jossa Wiima alkoi taas tarkistelemaan ja pysähtyi haistelemaan yhtä askelmaa ja taas tarkisteli liinaohjauksesta huolimatta oli vähän "oudon" oloinen. No sehän selvisikin pian kun Wiima siirtyi n. 30cm jäljen sivuun ja ilmaisi kepin. Siinä hetken hämmentyneenä seisoin ja mukana ollut appari oli ihan yhtä hämillään. Mutta totesin että en voi tietää onko keppi ollut ihmisen kädessä vai ei joten palkkasin Wiiman. Ja todella hyvä että palkkasin, koska se keppi on mitä todennäköisesti jonkun metsäjälkiharrastajan jälkikeppi. Keppi on n. 2cm halkaisijaltaan, sahattu 10cm pituiseksi ja tarkemmassa tutkimuksessa huomasin vielä että toisesta päästä oli vuollettu puukolla pala pois. Eli joka tapauksessa se on ollut ihmisen kädessä.

Ja koska jälki on aina loppunut esineeseen jonka jälkeen pääsee pallolle, niin tietenkin Wiima sitten alkoi odottamaan sitä palloa. Esineen jälkeinen jäljestys vaati apua ja siihen sitten tuli kulmakin samalla vaikeuttamaan tilannetta. Annoin kulmassa pakotetta ja Wiima jäi kulmaan makaamaan ja tuijotti tiiviisti eteenpäin. Luuli vissiin näkevänsä pallon...Siirsin Wiiman sitten vähän taaksepäin ja annoin jälki-käskyn, jolloin Wiima lähti jäljestämään ja selvisi kulmastakin hyvin.

Seuraavassa suorassa ei muuta erikoista, paitsi vaihdoin itse paikkaa koiran vierestä suoraan taakse joka näytti olevan oikein hyvä ratkaisu. Toinen kulma meni hienosti. ja loppusuoralla ollut oma esine löytyi hyvin ja ilmaisukin sujui. Ja nyt taas alkoi se pallon metsästys, mutta oli tällä kertaa piilottanut sen niin hyvin ettei sitä näkynyt ja vaadein Wiimalta jäljestämistä pallolle asti. Pallon saatuaan Wiima ei ravistanut eikä hakenut taistelua vaan äärettömän onnellisena kantoi sen autoon.

Vaikka jälki ei mennyt ihan niinkuin elokuvissa, niin ei sitä kyllä huonoksikaan voi sanoa :)

Sikailua ja superhieno sivukuljetus

Tänään Wiimalla osissa liikkeissä vieras maalimies (toki muuten tuttu) ja hän saikin sitten kokea Wiiman sikailut. Ensin oman maalimiehen kanssa vartiointi, joka sujui ihan hyvin. Sitten pako jota ei olla otettu pitkään aikaan. Wiima lähtee kuin tykin suusta, mutta koska kaartaa maalimiehen eteen (eli todella estää maalimiehen paon) niin ettei olisi tullut jyrätyksi joutui maalimies vähän kikkailemaan ja Wiima ei saanut kunnon otetta. Wiima on ihan supervaikea ottaa paossa kiinni ja vaikka maalimies tietää sen ja osaa lukea koiraa niin silti se on riskaapelia. Mitä se onkaan sitten kokeessa vieraalla maalimiehellä, toivotaan ettei kukan jyrää Wiimalta niskoja poikki. Lopuksi pitkä liike ylipitkältä matkalta, ei ongelmia.

Toisella kierroksella sitten vieraan miehen kanssa vartiointi, ensin ryntäsi päin ja sitten tarrasi hihaan kiinni. Käskin irti ja annoin uuden kierrä-käskyn ja taas vartalotaklaus ja kiinni hihaan. Uusi irrotus ja sen jälkeen otin viereen, uuden lähetyksen jälkeen tuli hyvä haukku. Sitten sivukuljetus, ensin vein Wiiman vartiointiin ja palasin vierelle ja siirryttiin sivukuljetukseen. Sivukuljetus oli kyllä niin super, Wiima piti hienosti paikkansa koko kävelyn ajan ja tiiviin kontaktin äijään. Saatiinkin maalimieheltä palautetta että oli ihan oppikirjasuoritus <3
Lopuksi maalimies siirtyi kauemmaksi ja palkkasi Wiiman.

Onneksi jatkossakin on mahdollista treenata parinkin eri maalimiehen kanssa (siis omamme valvonnassa) niin päästään hiomaan sikailua pois ja saadaan hyvää kisatreeniä.

Purupäivitystä

Puruissa ollaan käyty säännöllisesti, mutta niistä kirjoittaminen on vaan jotenkin jäänyt väliin. Viime aikoina ollaan tehostettu piilonkiertojen treenausta. Aluksi ollaan otettu niin että 5. piilolla on avustaja joka sitten palkkaa koiran  kun se tulee piilolle. Avustaja siis myös ohjaa koiran kiertämään piilon loppuun asti. Avustetun kierron jälkeen koira lähetetään tyhjälle piilolle ja palkataan itse. Wiima hoksasi tämän idean että koskaan ei tiedä onko avustaja siellä ja nyt on aina kova hinku 5. piilolle. Kierto on myös tiivis. Ollaan otettu myös suoria lähetyksiä 6. piilolle, jossa Wiima aloittaa vartioinnin hyvin. Joskus saattaa tulla alkuun pieni pomppu mutta sekin vielä sallituissa puitteissa. Eilen otettiin ensimmäisen kerran sitten yhdistettynä 5. kierto ja kutospiilolla vartiointi. Hyvinhän se sujui, tosin Wiima kiersi 5. piilon nyt eri kautta kun ennen. Sehän on ihan sama mitä kautta koira sen kiertää, mutta outoa että yhtäkkiä vaihtoi puolta...no eipä sillä ole väliä eikä vaikuta ohjaamiseenkaan.

painetta ja vähemmän painetta

Eli jälkeä on tullut tehtyä. Muutama päivä sitten tosin onnistuin tekemään jäljelle jo liikaakin painetta. Oma mielentilani oli täysikn väärä, olin erinäisistä syistä johtuen äärimmäisen vihainen (en tosin koiralle) ja vaikka en purkanut olotilaani koiraan, ainakaan näkyvästi niin on se jälki sen verran herkkä laji että Wiima otti siitä sitten liikaakin painetta. Mutta jälki saatiin ihan kunnialla loppuun ja jäljen jälkeen kun Wiima sai pallon niin rentoutui heti. Ei siis traumoja koiralle ja ohjaajalle opetus.

Ja tämä liika paine siis ilmeni liiallisena kontaktin haulla. Lähetyksen jälkeen Wiima palasi pari kertaa paalulta ja ekalta askeleelta takaisin perusasentoon ja piti kontaktia. Jouduin auttamaan sen verran että ohjasin kädellä ja lisäsin taskusta syödylle askeleelle ruokaa.. Siitä se lähtikin kunnes tuli kulma ja mulla oli kulmamerkkinä grillitikku. Wiima osui siihen tikkuun kulmaa jäljestäessään, siis vain hipaisi ja siitä ampaisi mun sivulle kontaktiin, tästä kuitenkin lähti ilman käskyä omatoimisesti jatkamaan. Siitä saikin suuret kehut.

No tänään sitten tehtiin ns. palautusjälki, eli nyt ei sitten tehty painetta ollenkaan. Liinaa pidin paikoitellen kevyellä tuntumalla. Jälki meni itse asiassa ihan hyvin, ei tietenkään niin kuin pienen paineen kanssa mutta ei ollut mikään katastrofikaan. Tyhjillä vauhti nousi ja tarkistuksia tuli enemmän, mutta (tyhjät)kulmat meni ihan hyvin. Lopussa esineellä tarvitsi vielä käskyn.

Eilen käytiin ottamassa tottiksia, otin oikein pidemmän kaavan mukaan eli kisaliikkeet. Seuraaminen meni ihan hyvin, alussa kyllä painaa mutta se vähenee kaavion edetessä. Täyskäännöksissä irtaantuu vähän liikaa. Jäävät liikkeet muuten ihan hyvin, mutta luoksetulossa jäi vähän vinoon.

Noudot sitten perinteiseen tapaan nostivat kierroksia. Kapulaa heittäessä koira saisi olla rauhallisempi, mutta luovutukset kaikissa kolmessa noudossa oli hyvä! A-esteen ylitys sitten vaatii hiemanharjoitusta, sillä alastulot olivat melko roiseja. Myös edelleen luovutusasennoissa on sitä hiomista. Eteenlähetys vielä avustajan kanssa, sekin ihan ok, paitsi seuraamisessa saisi olla parempi kontakti.

Mutta kokonaisuuteen olen tyytyväinen ja vielä ainakin näyttää siltä että ehkä syksyllä voisi olla mahdollista startata kokeessa...no se jää nähtäväksi sitten lähempänä. Ja sitä paikalla makuuta häiriön alaisena eli ts. kun toinen koira suorittaa noudot pitää varmaan kanssa reenata :D

Reenailua

Tässä viikolla on tullut treenailtua esineitä, jälkeä ja tottista, jokaisella osa-alueella on otettu askel eteenpäin. Esineet tai oikeastaan esine ja jälki on yhdistetty ja tottiksessa on noudot siirretty kentälle ja tehty jopa estenoutoja. Otin esineistä kuurin ensin kotipihassa ja kun Wiimakin alkoi taas muistamaan että mitä niiden kohdalla kuuluukaan tehdä niin päätin kokeilla sitten rohkeasti jäljen loppuun yhtä esinettä.

Jälki sinänsä on alkanut menemään oikealla tunnetilalla, tosin hihnasta autettuna mutta kuitenkin. Ja kun vielä sain ahaa-elämyksen että myös siihen askeleen sivusta nuuhkimiseen voin vaikuttaa juuri sillä liinalla!! :D Wiimalla on siis ollut tapana nuuhkia sekä askel että siitä vierestä ja tämän vuoksi jäljestyksestä jää minulle sellainen hektinen vaikutelma. No hyvä että edes nyt sen hoksasin että eihän mun sitä tarvitse hyväksyä vaan ohjata koira jäljestämään niin kuin haluan. No päästiin jälki loppuun ja siihen esineelle, Wiima pysähtyi siihen ja autoin käskyllä maahan. Wiima meni maahan ja oli hienosti rauhallinen koko ajan. Jälkiesineenä on puukalikka, jossa on kolo ja kansi eli sisälle mahtuu pari nappulaa. Annoin sieltä siis Wiimalle palkan ja päästin jatkamaan jäljestystä muutaman askeleen päähän jossa oli pallo loppupalkkana.

Noutoakin tehtiin pari kertaa pihassa ja sitten siirsin sen kentälle. Otin sekä tasamaanoutoa että esteitä. Pari kertaa jouduin huomauttamaan riekkumisesta, mutta muuten oikein yllättävän hyvin meni. Tänään otin myös noutoja ja tasamaa menikin jo ihan kivasti, Wiima kesti kapulan heitonkin jo melko hyvin. Esteillä oli ensin takaisitulo ongelmaa, mutta autettuna tuli hyvin takaisin. Luovutuksessa on vielä hiomista, vauhti on liian kova ja luovutus jää vähän vinoon tai oikeastaan Wiima pää on kallellaan oikealle ja tätä kirjoittaessa tuli mieleen että palkkaan aina vasemmalta eli Wiimasta katsottuna oikealta. Olisikohan syytä laittaa palkka vaikka leuan alle...ei varmaan olis huono jos kokeilis.

Tottikset olen päättänyt eteenmenoon, niin että palkka on valmiina. Tästä pikku hiljaa matkaa pidennetään ja jossain vaiheessa koitan miten se maahan-käsky toimii :)

Noutoa pitkästä aikaa

Ja kuten arvata saattaa aiheutti noutokapulan näkeminen Wiimassa kierrosten nousua. Aloitin pampulakapulalla, josta sain pidettyä vetoa ilman että kosken varsinaisesti itse kapulaan. Parin pitämistreenin jälkeen jätin kapulan Wiiman eteen ja otin noutoa luoksetulona, mutta kun Wiima alkoi arpomaan ottaako kiinni kapulasta vai siinä roikkuvista pampuloista totesin että vaihdan kapulaa tämän harjotuksen jälkeen. Wiima toi tämän myös homokapulaksi kutsutun sitten kuitenkin ihan oikeaoppisesti.

Otin sitten tosiaan puisen 650g kapulan käyttöön silläkin uhalla että Wiima alkaisi pureskelemaan. Pureskelua tai lähinnä kapula pyörähti kerran suussa ensimmäisessä luovutuksessa. En sitä sen enempää huomioinut vaan pyysin uuden luovutuksen, joka olikin nyt parempi. Otin myös riskin ja heitin kapulaa tietäen että nyt lähtee mopo keulimaan. Ja näin kävi heti kun heitin kapulaa Wiima steppasi pari kertaa paikoillaan ja piippasi pari kertaa, odotin että hiljenee ja kontaktista lähetin hakemaan. Wiima meni supernopeasti kapulalle ja otti sen suuhun, sitten pienen kaarroksen kautta mun luokse ei ehkä ihan niin nopeasti kun kapulalle, mutta nopeasti kuitenkin. Vaikka tuo kaarros on pieni niin haluan sen kuitenkin pois, eli kapula suuhun ja salamana takaisin. Mutta nyt kuitenkin luovutus ihan ok.

Tämän tilanteen jälkeen sitten kun olin palkannut ja pyytänyt kapulan pois, niin Wiima sitten sikaili ja ampui takaisin kapulaan. Onneksi pääsin puuttumaan tähän nopeasti ja kertomaan ettei sovi sikailla.

Sitten otin harjoituksen niin että heitin kapulaa, mutta jätin W:n istumaan ja siirryin kapulan taakse ja otin noudon luoksetulona. Nyt luovutus ihan korrekti. Otin vielä pari tällaista lisää ja luovutukset nyt olosuhteisiin nähden ihan kivat. Parista juottokerrasta huolimatta Wiima läähätti niin kovaa että suu oli melko auki, kapula kyllä pysyi suussa vaikka se näytti siltä että irtoaa. Ja kun otin kapulasta kiinni niin edelleen se kapula pysyi siellä :)

Tästä sitten on hyvä taas jatkaa, vielä jaksan uskoa että jonain päivänä meidän noutotreenipäivitys on heitto-tuo-irti-vapaa :D

Ihan hyvä jälki

Eilen käytiin Wiiman kanssa kokeilemassa miten se jäljestys sujuu toistamiseen tällä uudella ohjaustyylillä. En taaskaan laskenut sen enempää askeleita, mutta ei mikään hirveän pitkä jälki ollut. Pari kulmaa, jotka merkkasin kävyillä ja risuilla että varmasti tiedän missä ne ovat :) jäljellä oli myös epätasaisesti ruokaa ja tyhjää. Paalulla ruokaa, samoin muutamalla ekalla askeleella. Tultiin jäljelle hallinnassa ja paalulla Wiima istui normaaliin tapaan kun asettelin liinan. Ja liinan laiton jälkeen Wiiman pää painui alas ja katseli keskittyneesti paalua. Ekalla lähetyskäskyllä ei taaskaan lähtenyt (josta en edelleenkään murehdi tässä vaiheessa) toisella sitten lähti ja meni tarkasti tutkimaan paalun juuren. Minun piti pitää koko ajan painetta liinasta, mutta nyt pidinkin vaan tuntumalla, koska jäljelle lähtökin oli tosi rauhallinen ja tarkkaavainen.

Kokonaisuudessaan jälki oli rauhallinen ja miellytävä ajaa. Varmuuden vuoksi tein vähän painetta ennen tyhjiä ja kulmia. Koko jäljen ajan Wiima oli häntä alhaalla ja kroppakin alhaalla, mutta ei kuitenkaan liian paineessa ettei olisi halunnut edetä. Lisävaikeutta toi ruuassa kiipeilevät muurahaiset :( ne eivät kyllä Wiimaa haitanneet vaan upposivat lisämausteena ruuan mukana, mutta itseä inhotti ettei ole kivaa jos murkut pistlevät koiraa suuhun. Eli tämä jälkipaikka menee nyt pois listoilta, harmi kun meidän pihasta on siihen n.100metriä. Eikä noita jälkipaikkoja muutenkaan ihan hirveästi ole tarjolla. No ei voi mitään. Jäljen jälkeen Wiima oli taas rento oma itsensä ja etsi kepin suuhun, niinkuin mitään painetta ei olisi ollutkaan. Mun puolesta saa rallatella jäljen jälkeen, jos itse jälki menee hyvin.

Kisailua

Noita käväisi viime lauantaina hakukokeessa ekassa voittajan kokeessa, tällä kertaa jäätiin ilman tulosta. Keli oli raskas, reilu 30 asteen helle eikä tuulen virettäkään. Lisäksi Noita ei ollut sittenkään toipunut täysin vesihännästä. Mentiin ensin maastoon, Noita merkkasi äijän oikealla 50 metrissä, mutta tuli takaisin. Lähetin uudelleen ja taas kävi äijällä mutta ei ilmaissut. No eipä siinä muuta ole tehtävissä kun jatkaa matkaa. Pistot olivat huonoja ja pistotinkin liian tiheeseen ensimmäiset 100metriä. Päästiin 200m ja ajattelinkin että tämä oli tässä, äijät jäi metsään, kunnes Noita nosti n.250m:stä äijän umpipiilosta. Ja viimeiden äijän nosti n.300m:stä. En tajua mikä ihmeen ekan äijän syndrooma nyt on iskenyt, väsymyksestä ei ainakaan ole ollut kysymys. Äijillä ilmaisut vähän vaisuja, ei sellaisia riemukkaita kun treeneissä. Ja Noita otti sen verran kuormaa minusta että lähestyessäni äijää ilmaisu häiriintyi. Viimeisellä äijällä tuli ilman sivulle-käskyä jo hallintaan. Tätä tosin ei tainnut tuomari huomata, sillä ei siitä maininnut arvostelussa. Pisteet 112.

Esineet meni perseelleen, Noita toi yhden...siis YHDEN. Mun varma esineruutukoira ei edes etsinyt kunnolla vaan lönkytteli takareunaan ja pyöri siellä. No vahingossa varmaan sitten kävi käry siitä yhdestä esineestä. Pisteet 16.

Tottis kaikessa huonoudessaa kuitenkin yllätti postiviisesti 81 pisteellä. Seuraaminen oli väljää ja oikealle käännöksissä Noita jäi jälkeen. Henkilöryhmässä Noita sitten jäi taas ja jouduin antamaan uuden käskyn ja vielä istumiseen uuden. Liikkeestä istuminen hyvä. Liikkeestä maahanmeno hyvä, mutta luoksetullessa ei istunut eteen. Tämän aiheutti vireen lopahtaminen, paieistuminen ja se kipeä häntä. Liikkestä seisominen myös hyvä mutta luoksetulossa sama ongelma kuin edellä. Myös sivuille tulot järkyttävän väljät. Noudossa palautus hidas. Hypyssä heitin kapulan huonosti eikä Noita päässyt hyppäämään takaisin, no tästä Noita sitten paineistu kun kurkkasi esteen takaa epätoivoisesti. Otin uudella tuo-käskyllä ja sanoin vielä että kaikki hyvin. Estenouto ihan ok. Eteenlähetys hieno. Paikkamakuu hyvä, paitsi tarvitsi taas toisen käskyn yösnousuun.

Kyllä ajattelin silti vielä syksymmällä käydä kisakentillä kokeilemassa josko koularin saisin sieltä voittajasta.

Esinetreeni

Nyt näyttää siltä että Wiima on unohtanut jälkiesineiden ilmaisun. Tein pihassa esinetreenin ja Wiima kyllä reagoi nuuhkaisemalla esinettä mutta meni sitten vaan ohi. No piti sitten vähän auttaa eli kun Wiima reagoi esineeseen annoin maahanmenokäskyn. Parilla viimeisellä toistolla sitten alkoi ehkä pieni käry jo olemaan mitä esineen kohdalla tulee tehdä.

Toistoja, toistoja.....

Tottiksia

Käytiin taas tänään ottamassa tottiksia Wiiman kanssa. Ihan kivasti se sujuu, pienestä intoilusta huolimatta. Toki jos koetta ajattelee niin hienosäätötä ja rauhaa pitää hioa. Käännöksetkin menivät ihan kohtalaisesti Wiima taas tosin vähän liiotteli ja varsinkin vasemmalle käännös on menee poikittain mun selän taakse. Vähän paremmin menee, kun en käänny liiotellusti vaan rauhallisesti.

Otettiin muutamia kuviakin:

 Lopuksi vähän irroteltiinkin:

Jälki

Kävin tekemässä Wiimalle taas jäljen. Nyt jälki oli suora eikä ollut kovin pitkä, paalulla oli ruokaa mutta jälki alkoi tyhjällä. Tyhjien- ja ruokapätkien lukumäärä vaihteli 3-8 askeleeseen. Mentiin seuraamisella paalulle, tähän sivuhuomautuksena että Wiima tarjoaa hyvin kontaktia ilman seuraa-käskyäkin. Tosin hallinta on tuonut aloitukseen sen ongelman että Wiima ei välttämättä lähde ekalla käskyllä...mutta se on varmasti väliaikaista. Jäljestäminen olisi taas ollut melko innokasta, mutta nyt päätin oikein tosissani pistää Wiiman työskentelemään. Annoin siis liinasta sen verran vastusta ja pakotetta kun tarvitsi ja nyt kun näin milloin alkoi tyhjä pätkä aloin tekemään liinasta painetta ennen tyhjän alkua. Ja nyt Wiima ajoi paremmalla tunnetilalla ja sain lutoua sopivaa painetta. Nyt oli häntä alhaalla ja Wiima teki töitä kun ei kerran annettu vaihtoehtoa. Ja loppujen lopuksi aika pienillä muutoksilla tuli toivotumpi tulos, toivotaan että tässä liinankäytössä oli avain meidän jälkiongelmaan.

Se valvoo se riekkuu ja rällää, katseella mällää...

meidän Wiima on tullut kotiin! :D
Ja jos jo ehdeimme tottua siihen kuinka rauhallista voikaan olla, niin se kaikki on nyt mennyttä :) :) Toki Wiima nytkin parhaillaan huilailee tuossa pedillään, mutta on se silti vaan paljon säpäkämpi liikkeissään kun Noita. Kotiutuminen onnistui hyvin, ei riitoja koirien välillä eikä kissatkaan saaneet runtua. Wiiman pennutkin pikku hiljaa ovat lähteneet uusiin koteihin, toivotan oikein hyviä hetkiä uusien tulevaisuuden toivojen kanssa.

Wiima palasi myös arkeen treenien osalta, tottis meni yllättävän hyvin. Pientä keulimista oli, mutta ei muuta ihmeellistä. Jälki ei sitten mennytkään ihan niin hyvin, oli vähän turhan paljon intoa...no toistoja vaan niin eiköhän se siitä.

Noita oli juhannuksena mummun ja pappan kanssa mökillä ja tuliaisina sieltä vesihäntä...eli Noita on nyt sitten levossa. Toivotaan että toipuu kokeisiin mennessä.

HYVÄÄ JUHANNUSTA

Oikein hyvää juhannusta!

Motivaatiotreeni

No nyt sitten tein eilen hakutreeneissä Noidalle motivaatiotreenin. Neljä äijää, kahdella ekalla ilmaisu ja kaksi seuraavaa suorapalkalla. Noita oli melko riehakkaalla päällä ja lähti metsään todella suurella innolla ja ekalla äijällä oli ensin ollut pers pystyssä leikkiasennossa ja sitten aloitti ilmaisun. Mutta ei ollut koskenut äijään ja ilmaisu oli hyvä ja tasainen. Hyvät treenit taasen.

Agilityä ja esineruutua

Agilityssä oli tänään hyppytekniikkatreenit. Noidalle treenit eivät tuottaneet suurempaa päänvaivaa, sillä Noidalla on onneksi luonnostaan hyvä tekniikka. Pari rimanpudotusta liian kovan vauhdin vuoksi, mutta muuten tosiaan Noita suoritti esteet hienosti. Ei ole menneet hukkaan Noidan jumppatreenit, sen verran hienosti koira kokosi itsensä hyppyjen välissä.

Agilityn jälkeen käytiin ottamassa esineruutua. Ruudussa kolme esinettä ja palkkasin ainoastaan kehulla ja lopuksi vasta pallolla. Ensimmäisellä lähetyksellä Noita kaarsi oikealle, eli vasen reuna jäi tarkastamatta. No esine kuitenkin nousi. Sitten lähetin vinosti kohti vasenta etukulmaa, Noita meni hieman yli reunan mutta palasi takaisin ja nosti esineen. Nyt kun tiesin missä esineet ovat, liikuin lähetyslinjalla eteenpäin ja lähetin Noidan etsimään. Hieman Noita kierteli, mutta koska tiedän että tekee silti töitä annoin kierrellä. Hetken kuluttua sieltä nousikin se viimeinen esine. Varsin mallikas esineruutu siis. Nyt on mennyt sekä hakutreenit että ruututreenit niin hyvin että ei varmaan kannattaisi ennen koetta enää treenata :)

Ai mikä suunnitelma...

Niin justiin, taas kerran mulla oli niin suunnitelma valmiina seuraavia hakutreenejä varten mutta en sitten kuitenkaan tehnyt niin. Näin vaan käy aina ja joka kerta :)

Sinänsä mitään katastrofia ei syntynyt, sillä Noita pelitti hienosti. Keli oli suotuisa, vettä tuli melkein kaatamalla mutta vaikka Noita on vähän hienohelma niin silti se toimii maastossa kuitenkin vähintään siedettävästi. Nyt sitten tallattiin sinne 300m asti, koska olisi tarkoitus mennä kokeeseen tässä lähitulevaisuudessa. Otettiin neljä äijää, joista ensimmäinen oli siinä kuopassa mihin jäi äijä kokeessa. Nyt tein viisaamman lähetyksen vähän ennen sitä kuoppaa. Aluksi Noita juoksi muutaman metrin ohi, mutta teki käsijarrukäännöksen ja palasi piilolle. Aluksi Noita toki tarkasti piilon ennen kun aloitti ilmaisua. Ilmaistessa katseli mua siinä keskilinjalla, mutta en ottanut kontaktia ettei Noita ala sitten etsimään mua ilmaistessa. Ilmaisu kuitenkin oli koko ajan jatkuvaa.

Toinen äijä oli sähköjohtokelarullien takana, jossa myös kokeessa oli äijä. Silloin Noita ilmaisi tämän piilon katkonaisesti ja kierämällä piiloa. Nyt Noita taas kiersi piilon, mutta jäi yhteen kohtaan ilmaisemaan ja maalimies antoikin ilmaista vähän pidemmän pätkän. Olen tosi tyytyväinen!

Kolmas äijä oli 200m takakulmassa kivikasassa, siellä hyvä ilmaisu. Ei sen kummemin raportoitavaa tästä äijästä :)

Neljäs äijä oli sitten lähellä 300m takakulmaa Mä tyhmä muistin että piilo olisi ollut jo aikaisemmin ja kun Noita palasi tyhjältä, lähetin samasta kohtaa uudelleen, kun luulin tosiaan piilon olevan siinä missä silmiini osui kreppi. Mutta onneksi omistan fiksun koiran ja Noita paineli sitten pidemmälle vasemmalle mäen taakse ja onneksi maltoin odottaa. Eikä aikaakaan kun Noita aloitti ilmaisun. Viimeisessä piilossa oli Noidalle outo henkilö ja vielä miespuolinen, mutta tämä ei tuottanut mitään ongelmia ilmaisuun. Aluksi oli kuulemma taas kiertänyt piilon ympäri ja sitten jäänyt ovelle ilmaisemaan ja siinä sitten pysynyt paikoillaan.

En tiedä pitäisikö tuohon piilolla pyörimiseen puuttua, mutta mielestäni se nyt ei ole suuri synti koiralta kiertää ja ikään kuin varmistaa että siellä tosiaan on äijä. Noita helposti hakee ilmaisupaikan siihen ovelle mistä maalimies on mennyt sisään, onhan siinä voimakkain hajukin. Ja tiheässä maastossahan sitä ei edes näe milloin koira ukon löytää ja pyöriikö siinä piilolla ensin.

Näiden äijien väliin toki sitten mahtui useampi tyhjä pisto, joista osa oli vähän huonompia ja osa sitten tosi hienoja. Mutta kaikkein eniten miellytti se että Noita jaksoi koko radan hienosti ja lähti joka pistolle iloisesti ja reippaasti sekä tuli tyhjiltä iloisena pois. Parinkin tyhjän jälkeen Noita oli tohkeissaan lähdössä jo uudelle pistolle. Noita oli kyllä eilen ihan liekeissä! Tosi hyvä fiilis!

Sadetottikset

Juuri kun pääsi valittamasta että on liian kuuma niin sitten tottistreenin aikana tuli vettä oikein kunnolla, koskaa ei voi olla tytyyväinen :)

Tottiksessa otin jääviä liikkeitä, ensin pelkällä vietin nostolla ja sitten seuraamisesta. Ja otin nyt sitten voittajaluokan sääntöjen mukaan. Kerran tuli seisomisessa väärä asento, mutta seuraavat sitten onnistuivatkin. Lopuksi otin eteenmenon suoralla palkalla. Ihan hyvät treenit muutaman tunnetilatreenin jälkeen, mielestäni ne ovat kyllä tuoneet toivottua iloisuutta liikkeisiin. Viimeksi tunnetilatreenissä Noita olikin jo niin fiiliksissä että meinasi mennä vähän kuppi nurin kun pääsi mun luokse. Noidalla kiihtyessään tapana naksuttaa belggarimaisesti hampaitaan yhteen ja nyt se naksutus vaan tapahtui mun naaman korkeudella. Vahingoilta onneksi vältyttiin toistaiseksi :)

huh,hellettä

Onneksi nyt sentään ilmat viilenivät. Koko viime viikon kun lämpötila oli +30 paremmalla puolella ei oikein jaksanut hirveästi huhkia. Kuitenkin viime päivityksen jälkeen ollaan käyty niin hakuilemassa kuin tottistelemassakin. Hakumetsässä hyttysten määrä oli jotain aivan käsittämätöntä, siitä huolimatta koira pelitti ihan kohtalaisesti. Tosin kun taas maasto oli vaikea, niin viimeisillä pistoilla äijille meno ei enää ole niin räväkkää, joten  päätin että ensi kerralla otetaan suorapalkkoja.

Tottiksessa otettiinkin sitten vaan fiiliksen nostatusta. Appari piti kiinni ja minä juoksin karkuun. Aluksi Noita ajatteli että treeni oli näyttelytreeni ja seisoi tosi kauniisti hihnassa :D mutta kun appari antoi vähän löysää kun kutsuin niin Noita alkoi pyrkimään luokseni. Sitten kun Noita pyrki hyvin se päästettiin luokseni ja palkkasin ensin vain kehuilla, taputtelulla ja luvalla hyppiä vasten, sen jälkeen vielä palloa heittelemällä.

Hoitokoira

Meillä kyläili tämän päivän Wiimankorvike :) Jusu eli 8kk ikäinen malinoisneiti Ruutipussi Justiina. Jusu oli oikein mallikkaasti koko päivän, vaikka selkeästi murkkuikää pukkaa kun ulos mentäessä täytyi vähän puhista vaikka mitään ei näkynyt. No ne puhinat unohtui kyllä samantien, kun tuli mielenkiintoisempia juttuja.

Wiima voi hyvin samoin pennut. Pentujen tulevista omistajistakin sain jo vihiä. Toivottavasti tulevat omistajat jaksavat lähetellä myös minulle kuulumisiaan ja kuvia. Huomenna starttaa kello käyntiin, enää 3 viikkoa ja saan Wiiman kotiin :)

Kisaturismia ja tottista

Tänään kävin sitten pojan kanssa katselemassa agilitykisoja. Ihan hirveetä kisahinkua ei syttynyt, mutta kaippa me Noidan kanssa kuitenkin tänä vuonna startataan. Erityisen mukavaa oli myös nähdä tuttuja, joita ei ole nähnyt taas pitkään aikaan.

Kisoista lähdettiin sitten taas tottiskentälle, nyt vuorossa liikkeestä seisomisen tehotreeni. Satuin nimittäin muistamaan että ai niin se liike ei mennyt kisoissa ihan putkeen. No ei se mennyt nyt treeneissäkään, joten sitä sitten hiottiin useamman toiston verran. Noita teki taas myös sen että kun jouduin vähän enemmän vaatimaan, niin otti hatkat kesken liikkeen. Nyt kuitenkin sain koiran takaisin ja saatiin onnistunut liike, aika suurella avulla tosin, mutta pääsin kuitenkin palkkaamaan. Lopuksi otin voittajaluokan jäävät ja kyllä nekin muistui Noidan mieleen. Näitä ollaan siis harjoiteltu jo aikoinaan ihan vaan varmuuden vuoksi :)

Tottista ja kontakteja

Tiistaina aloitettiin tottiksilla, päivällä olin käynyt paikallisesta Mustista ja Mirristä hankkimassa 2kg:n noutokapulan (joka oli tarjouksessa 19€) ja sillä sitten tehtiin parit noutoharjoitukset. Ihan hyvin Noita sitä jaksoi kantaa ja luovutuksessakin pysyi hyvin suussa, vaikka Noidan luovutus on melko höllällä otteella. Seuraamista otin ihan vaan pari askelta ja nopealla palkalla.

Tottistreeneistä sitten lähdettiin kiireen vilkkaan agilityyn, jossa kontaktiestepainotteinen rata. Keinun kävin ensin muistuttamassa kädestä pitäen ettei sattuisi vahinkoja. Muutaman kerran alastulon kontakteilta tahtoi valahtaa liian aikaisin pois, mutta muuten ihan hyvät suoritukset. Opeinpa siinä sitten yhden ohjausjutunkin ja kyllä se koira vaan heti kääntyi paremmin esteelle. Huomenna olisi agilitykisat tässä lähellä, taidan mennä katsomaan että mitä kisaaminen tänäpäivänä oikein vaatii.

Koiraleiri

Viikonloppu sujui kivasti jälleen kerran koiraleirin merkeissä. Tosin taasen olin vaan ns. kuunteluoppilaana. Erikoisuutena oli että suurin osa koirista ei ollutkaan niitä perinteisempiä rotuja, vaan dogo canarioita. Kivan oloisia tuttavuuksia kaikki. Näin kun ei ko. rodusta ole mitään kokemuksia, kaikki tieto on netistä saatua, eikä minulla ollut mitään ennakkokäsitystä millaisia koiria nämä ovat niin oli tosiaan mukava huomata että olivat sosiaalisia ja lehmänhermoisia :D Leirin söpöin edustaja oli silti ilman muuta kiinanharjakoirapentu <3

Kova ikävä on Wiimaa paitsi kotiin ja pusuttelemaan, niin myös leireilemään ja treenaamaan.

Äijiä hakemassa

Hakutreenit siis eilen ja nyt vaikeassa maastossa. Noidalla vähän sellainen asenne että koska on vaikea maasto eikä tuule niin kokeilen jos löytyisi ilman työntekoa. No ei löytynyt sillä tavalla. Ensin pistin tyhjälle, ihan hyvä pisto tosin olisi mun mielestä saanut olla leveämpi, mutta kyllä toi ~ 10-15m oli ihan ok.

Sitten toisella puolella oli äijä umpparissa, jossa ovi hieman auki. Lähetin ennen piiloa, mutta koska edessä oli kaatunut puu lähti Noita kiertämään sitä ja ajautui liian sivuun oikealle. Menin lähemmäs puuta ja lähetin Noidan siitä puun yli ja nyt tekikin ihan hyvän piston ja takaisintulomatkalla otti äijän. Piilolla Noita änkesi (kuten arvasinkin) piiloon sisälle, mutta maalimies ihan ohjeistuksen mukaan karjaisi EI. Noita otti takapakkia ja aluksi antoi vähän protestihaukkua, mutta sitten kyllä alkoi ilmaisemaan hyvin.

Lähetys oikealle ja nyt Noita vaan juoksi metsään tekemään pistoa eikä nenä ollut auki. Kutsuin takaisin ja lähetin uudelleen. Nyt teki paremman piston, mutta ei löytänyt äijää kunnes tuli tyhjältä takaisin ja ottikin äijän vasemmalta umpparista. No ei mitään onneksi maalimies oli tilanteen tasalla ja palkkasi koiran niin kuin pitääkin. Nyt haukku oli heti hyvää eikä Noita tunkenut piilolle.

Sitten palattiin takaisin siihen mistä pitäisi löytyä se oikean puolen äijä. Otettiin ääniavulla, koska koira oli jo käynyt siellä tekemässä kaksi tyhjää. Ääniavun kanssa ei sitten enää ongelmaa ollutkaan. Ilmaisu ja käytös molemmat hyvät. Äijä ei ollut hirveän kaukana keskilinjasta (ehkä n. 10m) ja oli nähnyt kuinka Noita oli mennyt aika likeltä ohi. Eli jos olisi nenä ollut auki niin olisi jopa voinut äijä nousta ekalla pistolla.

Noidalle on aika paljon tehty treeniä, jossa äijät on kaukana. Eli nyt olisi varmaan taas syytä treenata niin että äijät on siinä 10-30 metriä keskilinjalta. Mutta kokonaisuudessaan hyvät treenit ja oli mukava huomata että myöskään tyhjät pistot eivät enää paineista Noitaa. Ja yksi huomautus piilolla riitti korrektista ilmaisusta.

Agitreenit

Eilen agitreeneissä ja taas tuli todettua että kyllä se koira osaa kunhan vaan joku ohjaisi sitä :) Puomilla ylösmenon kontakti tahtoi jäädä siihen hilkulle että otettiinko sitä vai ei. Jatkossa pitänee harjoitella että siihen oikeasti kosketaan, nyt namin kanssa Noita pysähtyi siihen hyvin, samoin kun alastulolle. Myös etenemistä pitää harjoitella ja paljon, koska olen superhidas niin Noita saisi käskyllä edetä ja suorittaa esteitä. Nyt vielä Noita esteen jälkeen pyörii ja haukkuu.

Aloitin eilen myös uuden sivulletulon harjoittelua, eli nyt koitetaan jos vaikka Noita oppisi kiertämään selän takaa sivulle. Namilla vieden se kyllä menee, mutta tuo hypähdys on sen verran iskostunut että katsotaan...

Koulutusviikonloppu

Viime viikonloppuna pidin koulutusviikonlopun TVA Pori ry:lle. Seminaarin sisältönä oli koiran tottiskoulutus ja vireen ylläpitäminen. Toivottavasti kaikki saivat jotain pieniä vinkkejä ja apuja oman koiran treenaamiseen. Ilmakin oli suotuisa kumpanakin päivänä.

Ja Wiiman kuulumisia sen verran että sekä äiskäkoira että pennut voivat oikein hyvin <3

Agilityä

Noita pääsi kokeilemaan n. 4 vuoden tauon jälkeen miten niitä esteitä mennään oikeesti. Ollaanhan tosiaan pariin kertaan tehty yksittäisiä esteitä, mutta nyt oltiin ihan oikeissa treeneissä. Täytyy kyllä olla ylpeä koirastaan, sillä Noita muisti hyvin miten esteitä mennään ja oli jopa ohjattavissakin. Pientä teknistä hienosäätöä toki tarvitaan, mutta muuten varsin mallikas agility-uran comeback. Hienoa oli myös että Noita muisti vielä miten kontaktiesteillä käyttäydytään ja rimat pysyivät edelleen hyvin paikoillaan.

Ohjaajalla sitten olikin täysi työ taas muistella miten sitä koiraa ohjataan. Kyllä oli ne vähäisetkin taidot niin ruosteessa, mutta kunnialla kuitenkin selvittiin pienen hiomisen jälkeen. Tästä on siis hyvä jatkaa, kunhan nyt ne Noidan juoksut vaan pysyisivät poissa.

Tänään Noita HK2 ja FI MVA

Tänään tosiaan käytiin Noidan kanssa hakukokeessa Harjavallassa. Ihan putkeen ei kaikki mennyt, mutta tuloksena kuitenkin HK2 ja koska Noidalla on jo sertit kasassa niin samalla Noidasta tuli FI MVA. Tosin hakemus pitää vielä lähettää. Niin ja voitettiin luokka, osallistujia oli kaksi ja se toinen ei saanut tulosta.

Osa-alueiden pisteet: maasto 121, esineet 29, tottis 85.

Ensin oli äijien hakua, yksi me jätettiin kuoppaan yksikseen. Tuo metsään jäänyt äijä oli vaikeassa paikassa, maakuopassa ihan keskilinjan lähellä. Olisiko keskilinjalta 3-5metriä piilolle ja se samainen piilo on osoittautunut vaikeaksi muillekin koirille. Noita juoksi kerran siitä ohi, mutta ei vaan saanut kerta kaikkiaan hajua. Mulla kävi kyllä mielessä että lähetänkö vielä suoraan siihen piilolle, mutta en sitten lähettänyt. En kehdannut kurkata onko piilossa kansi kiinni, niin sittenhän sen olisi tiennyt onko äijä.

Muuten olen Noidan työskentelyyn tyytyväinen, heti kun sai hajun lähti kohti äijää ja aloitti ilmaisun. Noidan pistot olivat melko leveitä, mutta en pidä sitä minään ongelmana koska koira kuitenkin oli hallinnassa ja erittäin hyvin kuulolla! Viimeisen äijän ilmaisussa oli kyllä toivomisen varaa, Noita haukkui vähän katkonaisesti koska haki äijään katsekontaktia. Pyöri ympäri piiloa välillä ilmaisu katkesi hetkeksi ja änkesi jo vähän sisälle piiloon, mutta kuitenkin siitäkin saatiin pisteitä.

Sitten esineet, aluksi luulen että Noita merkkasi esineen takakulmasta mutta jatkoi etsintää. Ja malko nopeasti toi kengän. Toista hakikin sitten vähän kauemman, kunnes jäi ihan ruudun etureunaan haistelemaan. Kutsuin pois koska ajattelin että alkaa kuseskelemaan. Lähetin vähän eri kohdasta ja meni taas siihen samaan paikkaan, kutsuin taas ei tullut. Sitten yhtäkkiä Noita kähti tulemaan ja suussa oli ESINE. Siinä se yksi piste sitten meni. Itsekkin vähän kämmäsin aikaisemmin, kun kutsuin koiraa pois koska luulin että oli mennyt yli alueen. Mutta se kreppi olikin puolenvälin merkkim tuomari siitä sanoi että siellä on vielä yksi kreppi, koira on vasta puolessa välissä. Mutta erittäin tyytyväinen ole, sillä treenit kun ei ole menneet ihan hyvin esineiden osalta.

Tottiksessa ei oikeastaan mitään katastrofaalista. Hiukan reagoi ekaan laukaukseen seuraamisessa, toiseen ei. Liikkeestä seisomisessa meni istumaan. Ja sivulle tulot olivat vajaita. Luoksetulossa hidasti lopussa. Tyytyväinen täytyy olla erityisesti siihen että henkilöryhmässä Noita ei paineistunut ja seuraaminen oli muutenkin parempaa mitä se on ollut ikinä.

Kokonaisuudessaan hyvä koe, varsinkin kun aloitettiin treenaaminen n. kuukausi sitten ja siihen päälle ilmaisun vaihto. Voipi olla että mennään vielä kisaamaan toistekkin :)

Äitiyden onnea

Wiimasta on nyt sitten tullut äiti, ainakin osa pennuista taisi syntyä vielä äitienpäivän puolella. Lopputuloksena 3 urosta ja 5 narttua. Aika ihanaa, toivotaan että kaikki menee hyvin ja jälkikasvusta tulee mallikelpoisia malikoita.

IPO MM-karsinnat

Tulipa taas todistettua koiraharrastajan hulluus, kun lähtee klo 5 aamulla ajamaan Hyvinkäälle katsomaan koirakisoja. Mutta hyvät oli kisat ja hienoja suorituksia nähtiin, joskin ikävä kyllä niitä huonompiakin suorituksia mukaan mahtui.

Kisahumusta innostuneena otin Noidalle kotona tokon tunnari- ja ruututreeniä. Myös pk seuraamista ja jäävät liikkeet kokeen omaisesti sekä eteenmeno palkalla lopuksi. Ruutu hieman takkusi mutta muuten ihan kivat suoritukset.

Sellainen äitienpäivä tänään kauniissa säässä. Isä ja lapsi mummuloissa ja äiti koirakisoissa :D no en ole juurikaan näiden kaupallisten (enkä muidenkaan) juhlapäivien perään, joten sopi meidän perheelle tämä järjestely. Ainoanan miinuksena oli naaman palaminen, kun en sitten tajunnut ottaa sitä aurinkorasvaa enkä lippistä/huivia tms. mukaan. Nyt olis korkea aika säätää aivot kesäasentoon.

Esineruutua

Hohhoijjaa torstaina sitten paskimmat esineruututreenit ikinä! Mun aina esinevarma koirani sitten näytti miten voi kaikki mennä perseelleen. Ensimmäisellä lähetyksellä kaartelua ja juoksentelua, kutsuin takaisin ja lähetin uudelleen. Nyt pienen etsimisen jälkeen esine sieltä nousikin. Sitten alkoikin perseily, en edes muista kuinka monta lähetystä tein mutta useamman kuitenkin. Noidan niinkutsuttu työskentely esineruudussa sisälsi haistelua, kuseskelua, huvikseen juoksentelua, katselua ym. keskisormen näyttöä. Vaikka autoin menemällä ruutuun sisälle ja vieläpä ihan esineen lähelle niin silti kun lähetän kohti esinettä niin Noita vetäsee 90astetta sivuun ja kun kutusn uudelleen niin sitten tullaan korvat tötteröllä takaisin. No lopulta ne kaksi jäljellä olevaa esinettä sieltä nousi erittäin voimakkailla avuilla. Mutta vaikka itseltä paloi käpy totaalisesti ja karjuinkin Noidalle siellä ruudussa, mielestäni osittain oikeutetusti mm. kielsin haistelusta, niin silti sekä minä että Noita saatiin nollattua mielentilat ja lopuksi leikittiin sekä nollattiin tilannetta palkan heittelyllä.

Pois lähdettäessä otin vielä Noidalle yhden ilmaisutreenin. Ensin maalimies oli näkyvillä metsän reunassa, haukutin aluksi itse ja sitten vielä maalimies haukutti käskyllä ja palkkasi. Sitten maalimies meni metsään piiloon ja lähetin Noidan äijälle. Vaikka piilo oli helppo joutui Noita käyttämään nenäänsä etsimiseen ja äijän löydettyään aloitti hyvin ilmaisun ihan itse. Eli jotain hyvääkin siinä treenipäivässä.

Tänään sitten otin vielä omassa pihassa esineruutua kahdella esineellä, nyt meni huomattavasti paremmin ja kolmella lähetyksellä molemmat esineet löytyivät. Otettiin pihassa vielä tottistakin, vähän seuraamista, jäävät ja eteenmeno palkalla.

Tunnaritreeniä

Satuin löytämään koirakamojen joukosta tunnarikapulan ja hetken mielijohteesta sitten otin Noidalle pienen treenin. Eli aloitin ihan vaan viemällä kapulan pienen matkan päähän ja lähetin Noidan hakemaan. Parin toiston jälkeen vein kapulan kauemmaksi ja hieman piiloon, jotta Noita joutuisi käyttämään nenäänsä. Hienosti kapula löytyi. Viimeiseksi vein kapulan maassa olevien halkojen keskelle. Aluksi Noita pyöriskeli mutta etsi kuitenkin ja kun sai hajun niin toi kapulan hienosti. Katsotaan nyt kuinka paljon jaksan panostaa tähän tunnariin ja ruudun treenaamiseen...jos jaksan niin kai sitä vois harkita sitten tokossa voittajaluokan starttia.

Vapun viettoa leirillä

Tällä kertaa leirillä mukana Noita. Tosin Noita oli ihan vaan seuraneitinä, mutta pääsi kuitenkin tekemään esineruututreenin vieraaseen maastoon. Kaikki kolme esinettä nousi ja hyvä niin sillä esineinä oli mun rahapussi, kännykän suojapussi ja muovinen ankka. Ei noilla muilla niin väliä, mutta se rahapussi olisi voinut harmittaa :) Nyt täytyy sen verran vaan hioa että Noita tekisi suorempia lähtöjä. Mitään pistoja en vaadi ja annan etsiä ruudussa vapaasti, mutta kun lähetän vasemmasta etukulmasta niin Noita lähtee kaartamaan tosi nopeasti oikealle. Eli nyt jää vasen etukulma täysin tarkastamatta tai tarkistaa sen sitten kun lopuksi lähetin vielä uudelleen kohti vasenta takakulmaa. Ehkä siihen jonkun ratkaisun keksin.

Leiri oli mielenkiintoinen ja paikalla oli paljon hyviä koiria ohjaajineen. Harmi että tällä kertaa ei omaa treenikoiraa ollut mukana. Leiri oli siis suojeluleiri ja kouluttajana Arto Turunen.

Viimeiset vatsakuvat

Tänään ennen lähtöä otin Wiimasta vielä vatsakuvan. Vuorokausia 46/47.

Tausta on huono, mutta maha on pääasia :)

Piti lisätä muutama muukin kuva, mutta nyt kun netti päätti tökkiä sen verran niin en jaksa vaivautua.

Eilen hakua Noidalle ja tänään alkoi Wiiman mammaloma

Eilen taas hakuiltiin Noidan kanssa, nyt Harjavallan hakuradalla. Taas kerran yllättäen ilmaisutreeniä ja vähän etsintääkin, nyt hyväksikäyttäen radan maakuoppia. Otin 6 äijää, kaikki valmiina piiloissa ja kuopissa/peitettynä. Noita löysi 2 ekaa äijää hyvin, kolmas olikin pidemmällä kuin luulin ja lähetin ehkä hieman liian läheltä edellistä lähetyspaikkaa. Noita lähti hyvin, mutta sitten pysähtyi haistelemaan ja yllättäen merkkasi jonkun hemmetin puunoksan. Ja kun kutsuin niin oli kuin kuuroille korville olisin huutanut. No kun arvon neiti päätti tulla niin otin uuden piston, joka oli siis tyhjä. Sitten toiselle puolelle, sieltä nousi se kolmas äijä sitten ihan hyvin. Sitten lähetys takaisin oikealle ja Noita etsi ja pyöri kunnes juuri sopivasti alkoi tuulemaan ja sai käryn äijältä. Sitten otin toisen samalle puolelle että loppupalkkana ollut patukka tulisi tosiaan lopuksi. Myös tämä viides nousi ihan hyvin. Kuudennen äijän kanssa Noita oli varma että on kaapelikelojen takana piilossa, mutta koska ei ollutkaan niin vähän katseli ympärilleen, joten kutsuin takaisin. Uuden lähetyksen jälkeen sitten äijä nousikin.

Selkeästi näin äkkiä alkanut kuumuus (auton mittari näytti 22astetta) näkyi läähätyksen lisäksi hitaampana etenemisenä ja kun ei heti löytynyt niin alkoi katselu. Tuon hemmetin kusemisen laitan alkavien juoksujen piikkiin, vaikka senkään ei kuuluisi häiritä! Mutta ei voi mitään, näillä eväillä mennään. Ilmaisu sentään on edelleen jatkuvaa ja kuuluvaa.

Ja tänään sitten Wiimalla alkoi mammaloma, eli hän siirtyi Jannen hoiviin kunnes pennut ovat maailmassa ja luovutusikäisiä. Toivotaan että kaikki menee hyvin.

Jälkeä

Tänään taas ahkerasti tallasin Wiimalle jäljen. Vielä olen uskaltanut tehdä jälkeä, koska en usko sen olevan yhtään sen kuormittavampaa kuin tuo vapaana juoksentelukaan. Jälki alkoi taas tyhjällä ja jatkui samaan tahtiin välillä vähän ruokaa ja pidempiä tyhjän pätkiä. Loppuun laitoin kipan ja siitä vielä parin askeleen päähän patukan. Patukan tarkoituksena oli olla palkka johon Wiima saa kanavoida, kun kovasti hakee jälkien jälkeen keppiä/risua suuhun. Nyt jäljellä oli myös kaksi tyhjää kulmaa peräkkäin.

Aloitus meni hyvin, samoin kulmat kunnes tapahtui jotain. Wiima hukkasi jäljen, mutta koska en ollut itse varma missä jälki menee (eli suuri virhe ohjaajalta!!) niin en voinut ohjata oikeaan suuntaan. Tässä tilassa kun en Wiimalle mitään isompia pakotteita halua käyttää. No Wiima sitten kyllä löysi kuin löysikin takaisin jäljelle ja onneksi siinä oli nappulaa niin osasin ohjata oikeaan suuntaan. Tämä tapahtuma ei onneksi vaikuttanut mitenkään katastrofaalisesti jäljestämiseen vaan Wiima jatkoi hyvin. Tämän jälkeen meni se kahden tyhjän kulma-kohtakin hyvin. En tosiaan tiedä miten eksyttiin, mutta luulen että koska kävin torstaina tekemässä jäljen samaan paikkaan niin Wiima meni omalle harhajäljelle. Vaikka kuinka yritin että en menisi vanhan jäljen päälle. No ensi kerralla teen sitten totaalisesti eri paikkaan.

Lopussa Wiima näki n.10 askelta ennen sen ruokakipan ja tuijotteli sitä hetken, mutta kuitenkin jäljesti kipalle. Kipalla pyysin maahan ja annoin ruuan. Tämän jälkeen ohjasin Wiimaa jäljestämään vielä ne muutamat askeleet patukalle ja kun siihen päästiin - vapautin ja annoin kantaa patukan autolle.

kuuden viikon kuvat

Tässäpä taas kuvia.

<3

Noidan esineruutuilu ja tottis sekä Wiiman jälki

Eilen käytiin Noidan kanssa treenaamassa esineruutua. Ruudussa 4 esinettä ja kisakokoinen ruutu käytössä. Ensimmäisellä pistolla Noita lähti vauhdilla ja innoissan, esinekin nousi nopeasti. Toisella lähetyksellä sai kyllä hajua esineestä, mutta ei nostanut sitä. Sitten alkoikin kiinnostamaan ihan kaikki muu, eli yhden puun juurella oli jokin todella mielenkiintoinen haju ja pitihän se tietenkin merkata kiellosta huolimatta :( Tämän jälkeen useampi lähetys mm. paskalla käynti yms. Sitten seuraavaan lähetykseen annoin apua menemällä ruutuun, tosin tämä esine oli nyt niin vaikea (vanerinen kiekko) että jouduin sitä näyttämään. Sitten uusi lähetys oikeaan reunaan, sieltä pienen etsimisen jälkeen nousi esine ihan hyvin. Palattiin takaisin alkuun ja lähetin vasempaan etukulmaan, tässä vaiheessa Noidan motivaatio oli jo niin matala että meni juoksenteluksi, taas siis jouduin antamaan apuja paljonkin. Mutta heti esineen löydettyään Noita innostui ja palauttaa kyllä sitten nopeasti. No tällainen treeni, olishan sitä voinut helpommankin tehdä. Ehkä ensi kerralla sitten.

Tottiksessa Noidan kanssa otin seuraamista, sivulle tuloja ja käännöksiä. Tottiksessa Noita oli hyvässä vireessä ja isommilta virheiltäkin vältytiin. Lopuksi palkkailin agilityn pujottelulla. Tosi hyvät tottikset, jäi oikein hyvä mieli.

Ja sitten Wiiman jälkeen.
Tänään siis päivällä pikkuherran nukkuessa päikkäreitä tein Wiimalle jäljen. Maalimiehemme kanssa aiemmin keskusteltuani ja hänen todettuaan että teen liian helppoa jälkeä Wiimalle päätin nyt sitten tehdä vaikeamman jäljen. Askelten kokonaismäärää en laskenut mutta nyt tein tyhjiä enemmän kuin ennen ja ne olivat pidempiä pätkiä samalla namipätkät olivat 3-5 askeleen mittaisia. Kaikki kulmat, 4kpl, olivat tyhjiä. Ja nyt sitten aloitin jäljen 10 tyhjällä, myös paalu oli tyhjä.

Jäljelle mentiin tuttuun tapaan hallinnalla. Alussa jouduttiin ottamaan pieni lenkki, kun Wiima tuijotteli paalua. Toisella kertaa jo hyvä kuuliaisuus ja kontakti. Lähetin paalulle ja Wiima selkeästi hämmentyi kun ruokaa ei ollutkaan. Haisteli kauan paalun juurta ja paaluakin. Lähti hyvin jäljelle ja nyt tosiaan jäljesti ja vauhti oli hyvä. Eikä namien jälkeenkään vauhti noussut. Ensimmäinen kulma meni hyvin ja tarkasti samoin toinen suora ja kulma. Kolmannella suoralla jouduin hieman huomauttamaan kun Wiima tarkisteli. Kolmannessa kulmassa oli jo kääntymässä, mutta menikin yli. Palasi takaisin ja taas oli menossa yli, nyt huomautin liinasta ja jäin seisomaan. Wiima lopetti jäljestämisen ja alkoi tuijottamaan minua, en kuitenkaan sen enempää reagoinut vaan  odotin koiran ratkaisua. No ratkaisu oli jatkaa jäljestämistä ja kesti hyvin mun kehutkin. Suora oli ihan hyvä, neljännessä kulmassa meni taas hieman yli mutta palasi ja jatkoi jäljestämistä. Viimeisellä suoralla vauhti taas hieman kasvoi, mutta pakotteesta korjaantui. Lopussa söi rauhassa loppupalkan, mutta sen jälkeen Wiima olisi halunnut ottaa kepin suuhun. En kuitenkaan antanut ettei mene jälkitunelma pilalle.

Olen kyllä nyt tosi tyytyväinen suoritukseen koknaisuudessaan. Ja nyt Wiima saavutti sellaisen paineen ja mielentilan mitä olen hakenut. Häntä oli alhaalla ja Wiima teki töitä tosissaan.

Jälkikauden korkkaus

Tänään päästiin virallisesti aloittamaan jälkikausi. Vielä oli pelto hieman märkä, mutta ei kuitenkaan häiritsevästi. Tein jäljelle 3 tyhjää pätkää (n.4-6 askelta) ja yhden tyhjän kulman. Tyhjillä vauhti hieman nousi ja alkoi Wiimalle tyypillinen sählääminen. Wiima kyllä pysyy jäljellä, mutta tarkistelee eikä keskity mielestäni tarpeeksi. Tyhjän kulman tosin suoritti hyvin, siinä häntäkin laski ja koira selkeästi keskittyi jäljestämiseen. Loppusuoralla, jonka tyhmästi tein vastatuuleen (ja tuuli oli kova) Wiima alkoi vähän nostamaan nenää ja pyrki liian aikaisin loppupalkalle. Annoin pakotteen, jonka jälkeen jäljesti ihan kivasti loppuun asti. Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen Wiiman jälkeen, enkä sen kanssa nyt ala tahkoamaan mitään erikoisjuttuja vaan haluan muutaman jäljen pohjalle ennen mammalomaa.

Eikä siihen mammalomaan ole enää kuin pari viikkoa. Voi kauhistus, on meillä varmaan melko rauhallista sen aikaa :D Vaikka kyllä Wiimassa näkyy jo nyt selkeästi rauhoittumisen merkkejä. Vapaana ollessa kyllä juoksee vielä iloisesti, mutta sellainen päätön säntäily on jäänyt pois. Ja myös hyppiminen on jäänyt pois. Muuten Wiima on oma iloinen itsensä.

Hakua

Tänään taas oltiin hakumetsällä Noidan kanssa. Nyt äijät menivät vähän pidemmälle metsään ja Noita pääsi tekemään pistojakin. Ilmaisun aloittaminen vaatii vielä apua, mutta kun se lähtee niin se sujuu hyvin. Kolmas äijä oli pressun alla piilossa, aluksi Noita oli kierrellyt äijää ympäri mutta alkanut käskystä haukkumaan. Eli ei mitään paskahalvausta eikä epävarmuutta. Kaksi maalimiestä oli myös Noidalle uusia, niidenkin kanssa meni hyvin. Ehkä pientä ujostelua, mutta ilmaisut olivat kuitenkin lähellä eikä vilkuilua tms. Viimeisellä (5.) äijällä menin itse "näytölle" maalimihen kehuen Noitaa kun se haukkui. Ainakaan vielä ei Noita alkanut ennakoimaan tuloani.

Kävin myös katsomassa olisiko ohikulkumatkalla olevalla kentällä sen verran kuivaa että voisi ottaa esteet ja olihan ne. Aluksi otin tasamaanoudon, se meni ihan ok. Hyppynoudossa Noita meni hyvin yli, mutta kiersi takaisin ja kantoi kapulaa ihan miten sattuu. Noita ei tykkää noutaa kumista narukapulaa ja se ilmenee juuri tuollaisena oikkuiluna. Uusinta menikin hyvin. A-esteen nouto meni ok, tosin takaisin tullessa kuului kolaus ja hetken hiljaisuus ja sitten Noita tuli kapulan kanssa yli. Olisikohan taas ollut huonolla otteella ja kapula putosi, mutta Noita tuli kuitenkin kevyesti esteestä yli, joten ei varmaankaan ihan juurelta ponnistanut.

Otin myös muutaman sivulletulon palkalla ja kehulla. Seuraamista myös muutaman askeleen ja loppuun vielä sivulletuloja pari kunnon kehulla ja palkalla. Sivulletulot on nyt suorempia ja nopeampia, kun kehuu innostuneesti. Täytyy nyt vaan nostattaa kovasti että saisi draivia tottikseen.

5. vko

5 viikkoa olis sitten tänään täynnä ja nyt kyllä jo kuvistakin näkee että maha on jo laskeutunut. Myös sivuille on tapahtunut pientä levistymistä.

Noidan hakuilut

Tänään oltiin ihanassa ilmassa ja hyvässä seurassa hakumetsässä Noidan kanssa. Lunta oli vielä metsässä ihan "kivasti" ja alueen tallaaminen tuntui kyllä melko raskaalta, välillä oli lunta jopa puoleen reiteen asti. Mutta saatiin sentään hajuja vaikka ihan koko aluetta ei em. syystä pystytty käyttämään.

Nyt siis Noidan kassa ekat oikeat treenit sitten 1,5 vuoteen. Ja koska vaihdoin ilmaisutavan haukkuvaksi otettiin siis pelkkiä ilmaisutreenejä. Aluksi avasin Noidan itse ennen treenialueelle menoa ja sen jälkeen otettiin äijiä. Äijät menivät yksi kerrallaan lyhyen matkan päähän metsään ja lähetin Noidan ilmaisemaan. Maalimiehille ohjeena autaa Noita käskyllä ilmaisun alkuun. Pari kertaa Noita jopa aloitti itse haukun. Olen niin tyytyväinen treeneihin Noidan haukku oli itsevarmaa ja tasaista. Noitakin selkeästi tykkäsi touhusta. Ainoa asia minkä huomasin oli että Noita helposti hakee kontaktia haukkuessaan, eli varmaan seuraavaksi pistetään äijiä pressujen alle. Ja muutenkin voidaan pistää Noitaa etsimään enemmän.

Hyvän treenin jälkeen tosi hyvät fiilikset!

kapulan pitoa

Tänään metsästäessäni sopivia jälkipaikkoja päätin mennä katsomaan myös tottiskentän tilanteen. No lumet alkavat olemaan sulaneet, mutta vettä on vielä runsaasti. Päätin silti mennä tekemään vähän noutoharjoituksia. Aloitin ihan muutamalla pitoharjoituksella ja sitten pari luoksetuloa. Ne menivät ihan hyvin ja päätin ottaa oikean noudon kapulan heitolla, alussa oli pari piippausta mutta hiljentymisen ja luvan saatuaan kuitenkin ihan kelpo suoritus. Sen jälkeen otin muutaman toiston, ei ehkä hyvä idea mutta ei katastrofikaan :) Nyt tuli vähän haukkumista alkuun, mutta yllättävää kyllä jouduin puuttumaan otteeseen vain vähän. Nyt onneksi tajusin että kun saatiin hyvä suoritus, palkkasin ja lopetin. Kapulan lisäksi Wiima kantoi autoon ehkä pari kiloa kuraa...mutta en taida ihan vielä pestä häkin alustaa kun näyttää siltä että tätä kuraa vielä riittää.

4 viikkoa täynnä

Näköjään näitä päivityksiä tulee nyt vaan aina kun on kuvauspäivä. Joten lisään ne nyt heti tähän alkuun.

Eipä niissä vieläkään mitään kovin suuria muutoksia näy, mutta nyt selkeästi kädellä koittamalla masussa tuntuu pullotusta. (tai sitten sinne on tullut tyrä :D :D ) Myös tissit ovat turpeammat, ne näkyvät kyllä kuvistakin.

Syöminen edelleen pelaamista, raksu (Frank's) on mennyt vahingossa kun olen laittanut kissanruokaa sekaan. Possunsuikaleet menee pieninä määrinä, naudan paistijauheliha on mennyt kädestä tarjottuna suupaloina. NEU ei ole kelvannut eikä koirien jauheliha, koiranmakkarasta meni pari suupalaa. Kunnes tänään "piruuttani" päätin mennä agrimarkettiin hakemaan Jahti&Vahtia. Pienessä säkissä oli ainoastaan kana-riisiä, joten otin sitä. Skeptisesti tarjosin kädestä muutama - ja kappas nehän kelpasi. Pokkana heitin sitten mitallisen kippaan ja vettä sekaan. Kas kummaa kippa tyhjeni kokonaan! Nyt pistin likoamaan aamuksi, katsotaan kelpaako enää huomenna.

Sen verran otettiin vielä eilen tottista, että makkaran (joka siis sekin kelpasi hyvin) otettiin sivulletuloja, luoksetulon loppuasentoa ja vähän seuraamista.

Kuvapäivitystä

Tänään siis 3 viikkoa täynnä ja otettiin jälleen uudet kuvat.

susikoiraposetus :D

Viimeiset purutreenit

ainakin tällä erää :) Eilen otettiin puolustustreeniä. Wiima oli liinassa seinässä, tosin ekan liinan Wiima sai vedettyä poikki. Onneksi meni poikki siinä vaiheessa kun mä kävelin poispäin eikää silloin kun maalimies on koiran luona, olis voinu sattua... Saatiin sitten toinen liina ja ajatuksena oli että Wiima on siellä yksin, mutta kun liina sotkeentui koko ajan niin mä olin sitten pitämässä liinaa. Ensin tuli maalimies ilma hihaa uhkaamalla ja hyvän reaktion jälkeen poistui. Sama homma uudelleen tosin nyt eri maalimies. Kolmannella kerralla maalimies vaan tuli ja antoi purun ilman ärsykkeitä. Hyvin Wiima pystyi puremaan aggression jälkeen. Heti perään otettiin toinen samanlainen, nyt puruun meno oli hieman roiskaisu mutta kiinni meni kuitenkin ja korjasi heti otteen täydeksi. Irrotuksen jälkeen otettiin vielä niin että maalimies tuli taas elettömästi ja antoi vain purun. Nyt puruun meno oli varma, nopea ja voimakas eli normaali suoritus :). Nyt voi hyvillä mielin jäädä puruista mammalomalle.

Tottista taidetaan uskaltaa ottaa vielä pari treeniä ja sitten rauhotetaan lopullisesti. Tosin vapaamuotoinen ulkoilu sun muu höntsäily jatkuu.

Välillä kyllä alkaa iskeä epätoivo ton syömättömyyden suhteen. Olen nyt sentään saanut Wiiman syömään jonkin verran, mutta mielestäni kyllä enemmän tarvitsisi mennä alas. Mutta eipä sitä väkisinkään voi ruveta kurkusta alas pistämään. Merkit siis antavat ymmärtää että tiineenä olisi tai ainakin erittäin vahvasti valeraskaana!

2 viikkoa

Tänään on siis kaksi viikkoa astutuksesta. Kaikki mennyt hyvin, tosin en olisi ikinä uskonut että Wiiman kassa joudun keksimään keinoja miten saan sen syömään! Otin jo Noidankin siihen tekemään kilpailua, eikä auttanut Wiima vaan touhuaa muuta, käy haistamassa ruokaansa ja taas tuhuaa muuta. Huoh, no kai tämä kuuluu asiaan, mutta ei nyt ihan kokonaan voi syömättäkään olla. Haen tänään jauhelihaa ja NEU:ta josko ne kelpaisivat.

Sitten pari kuvaa:

Kuvien laatu ihan yhtä huonoa kuin ennenkin :) Lisähuomiona kaappien ovien värin vaihtuminen! Paljon paremmat nyt.

Jälkikausi korkattu :D

Lenkillä sain päähänpiston että teen Wiimalle pienen jäljen. Alustana jää, jonka päällä oli lunta. En edes yrittänyt laittaa paalua maahan, vaan tein aloitusruudun ja siitä askeleita. Jäljen pituus taisi olla huimat 30 askelta ja se ylitti kaksi kertaa toisen koiran jalanjäljet. Ruokaa oli joka askeleella.

Otin Wiiman autosta ja seuraamisella mentiin jäljen alkuun. Annettuani jälki-käskyn Wiima loikkasi täysillä jäljelle, joten jouduin antamaan palautteen pyysin takaisin perusasentoon. Seuraavan käskyn yhteydessä sitten jouduin näyttämään kädellä, mutta nyt lähtö oli rauhallinen. Vaikka kyseessä olikin tällainen pieni jälki eikä alustakaan ollut paras mahdollinen, niin silti Wiima esitti erinomaista jäljestystä. Wiima jäljesti tarkasti askel askeleelta ja teki sen rauhassa kuitenkin edeten koko ajan. Olen oikeasti tyytyväinen! Viime kesänä kun ongelmaksi muodostui liiallinen halu jäljelle sen seurauksena jäljestäminen oli melko hektistä. No eiköhän senkin asian kanssa vielä saa painia kunhan päästää oikeasti jäljestämään :)

minihakutreenit

Päätin nyt sitten vuoden harkinnan jälkeen oikeasti aloittaa jälleen Noidan treenaamisen hakukokeeseen. Meidänhän piti siis unohtaa koko hakuilu ja siirtyä jäljelle, mutta mielessä on vaan silti kaihertanut paluu hakumetsiin. Ja syy miksi jo koko hakuilu (ja oikeastaan kaikki kisaaminen) jäi tauolle oli kisoissa esiintyvä kova paineistuminen ja valeilmaisut. Viimeisissä kisoissa (-09) juostuaan muutaman metrin Noita otti rullaa suuhun koko ajan jo ekalta pistolta lähtien. Parin piston jälkeen luonnollisesti keskeytin. Silloin ajattelin ettei ikinä enää. Ja silloin myös suorastaan vitutti että Noitaa on aluksi treenattu väärin, väärässä tunnetilassa ja vahvistettu sitä hemmetin epävarmuutta. Ja vituttaahan se vieläkin. No virheistä ei voi kun oppia. Ja tässä hyvä esimerkki miten kullanarvoinen on osaava treeniryhmä.

Mutta mutta, nyt siis vuoden tauolla olon jälkeen otettiin ilmaisutreeniä kotipihassa. Ja ilmaisuhan vaihtui nyt sitten haukkuun. Noita on ihan alun alkaen ilmaissut haukkumalla, mutta epävarmuuden vuoksi kuitenkin vaihdoin rullaan. Kuitenkin uskon että Noidan pää kestää ihan hyvin haukkua äijällä, sillä haun maalimies ei reagoi koiraan eikä anna uhkaa.

Tänään siis ensin haukutin Noitaa, joka ei todellakaan ole vaikeata sillä Noita haukku todella helposti ja mielellään. Eipä tarvinnut paljoa vihjailla, kun haukku aukesi. Sitten jätin Noidan isännän käsiin ja menin autotallin oven taakse piiloon ja isäntä lähetti Noidan "etsimään". Aluksi Noita pyöri iloisena ympärillä, mutta ollessani vaan passiivinen alkoin Noita haukkumaan. Muutaman haukun jälkeen vapautin ja heitin patukan. Pieni juttuhan tämä on, mutta hyvältä tuntui ja sain treenikipinän syttymään. Tiedän kyllä että edessä on vielä mutkiakin eikä tämä ole hetkessä valmis. Mutta nyt on edes se motivaatio treenata.

Voin olla hakoteilläkin, mutta nyt olen päättänyt että Noidan ilmaisutreenissä palkataan patukalla. Ruoka rauhoittaisi mutta laskee myös viettiä. Ja vaikka Noita rallaa patukan kanssa, niin silti se palkataan patukalla.  Noita kyllä rakastaa myös ruokaa ja nakkeja ym. mutta se patukan herättämä positiivinen saalisviettihömppä on se mitä nyt haluan koiran kokevan äijällä. Ja ajattelin myös että alusta asti opetan niin että maalimies vahvistaa ainoastaan kehuilla ei mitään vartaloapuja. Maalimies myös täysin liikkumatta, kunnes tulee "vapaa"-käsky ennen patukan heittoa. Pohdein myös koko käskysanan vaihtoa, eli loisin uuden mielentilan uudella käskyllä.

Varsinaiseen hakutyöskentelyyn en usko että Noita tarvitsee hirveästi muistutusta, kunhan osaan pitää koiran mielentilan hyvänä ja jos nyt saataisiin vielä se motivaatio äijään niin eiköhän me päästä kisoihin tänä kesänä.

Aurinko :)

Kyllä se nyt vaan siltä näyttää, että kevät se vaan tekee tuloaan <3 Aurinko paistaa jo lupaavasti ja lumikasatkin ovat osoittaneet alistumisen merkkejä. Varauduttiin lisääntyvään auringonvaloon ostamalla pikkumiehelle omat auronkolasit ja ostin vielä rattaisiin/vaunuihin sellaisen kankaisen aurinko ja UV-suojan. Aurinkolasit ovat Julbo Looping 1-merkkiset ja ne on kyllä melko mageet :) Pikkumies sai myös hellehatun, mutta se saa vielä odottaa lämpimämpiä kelejä.

Tänään on myös kulunut tasan viikko Wiiman astutuksesta. Koitan lisätä kuvia niin voisi seurata vatsalinjan muutoksia.

Kuvakulmat ei ehkä ole ihan parhaat, mutta eipä niissä vielä ole mitään nähtävääkään :)

Silmätulokset päivitetty

No niin, nyt näkyy Wiiman silmälausunto KoiraNetissä!

Wiima + Horkka

No niin keskiviikkona sitten lähdettiin ajelemaan kohti pohjoista ja tapaamaan Wiiman sulhasta Horkkaa. Samana iltana saatiin onnistunut astuminen, olivat siihen päälle n. 30min nalkissa. Torstai aamuna sitten toinen astutus ja hyvin meni sekin, nalkissa jälleen varmaan sen 30min. Ja sitten lähdettiinkin jo kotia kohti ja sen kyllä tuntee selässä että on kahdessa päivässä istuttu 1300km autossa :D

Alkuviikosta soittelin sinne Kennelliittoon siitä Wiiman silmälausunnosta, kun ei edelleenkään näy KoiraNetissä. No yllättäen papereita ei löytynyt mistään, joten tänään nyt sitten skannaan omasta versiostani tulokset sinne. Josko sitte saataisiin näkyviin...

2. proge

No niin nyt sitten sain kuulla eilisen progen vastauksen ja se oli tasan 5. Eli huomenna sitten pakataan kamat ja lähdetään reissuun. Onneksi saatiin mummu mukaan, niin matkalla on paitsi juttuseuraa niin myös lapsenvahti :) Hieman kyllä yllätti tuo progen noinkin nopea nousu perjantailta, mutta kyllä sen koirassakin näkee että hormoonit hyrrää. Toivotaan että ajankohta osuu nappiin ja saletisti natsaa :)

Pihatreeniä

Otin molemmille koirille pikku pihatreenit. Ensin Wiimalle esineilmaisutreeni, nappasin puukorista jotain listanpätkää ja katkaisin sen. Hyvin ajoi asiansa. Wiimalla on selkeästi idea mitä pitää esineen kohdalla tehdä se kyllä menee maahan mutta kysyy vielä multa vahvistusta. Eikä maahanmeno ole kovin nopea vielä. Kun maltan kehua rauhallisesti on Wiima ihan korrektisti, mutta jos vähänkään korotan ääntä niin Wiima innostuu tökkimään tai pahimmassa tapauksessa ottaa esineen suuhun. Ja kun joudun puuttumaan siihen niin sen jälkeen esineeltä vapautuminen tarkoittaa seuraamista ja katsekontaktin pitoa, jonka seurauksena esine jää huomaamatta. Vapauttamalla onneksi päästiin vielä tekemään pari toistoa. Lopuksi vielä tein nenänkäyttöharjoituksen heittämällä nappuloita maahan.

Noidalle tein esineruudun, tosin lumitilanteesta johtuen sen koko oli ehkä neljäsosa oikeasta ruudusta. Esineinä hanska, pehmeä avaimenperä ja muovinen terotin. Hanskan vein lumikinoksen päälle, muut olivat helposti maassa. Kaikki esineet nousivat hyvin, terotin odotetusti viimeisenä ja muutaman tarkistushaistelun jälkeen. Otin uuden kierroksen ilman terotinta. Avaimenperän vein lumipolun viereen ja hanskan noin puolen metrin korkuisten lumikinosten keskelle muodostuneeseen kuoppaan. Hanskasta Noita sai melko nopeasti käryn, mutta paikka tuotti vaikeuksia. Noita kävi jo kinoksen reunalla, mutta palasi takaisin, kiersi ja kaarsi ja kiipesi kunnes löysi reitin hanskalle. Todella ihanaa nähdä Noidalta moista sitkeyttä ilman että kysyi multa välillä neuvoa!

Hanskan vaikea sijainti veikin sitten ilmeisesi potkun pois, koska avaimenperän kanssa olikin sitten ongelmia, se kyllä löytyi helposti ja ilmeisesti Noita otti sen jo suuhunkin, mutta en tiedä miksei sitä tuonut. Päätin sitten auttaa ja jouduinkin menemään ihan esineen viereen, eikä Noita meinannut siltikään ottaa esinettä suuhun. Lopulta kuitenkin se sieltä nousi. Otin sitten vielä lopuksi todella helpon etsinnän sillä avaimenperällä ja nyt esinen nousi ongelmitta. Lopuksi myös Noidalle nenänkäyttöharjoitus nappuloilla.

1. proge

Tänään soitin Wiiman perjantaisen progetuloksen se oli 0.7, eli maanantaina uus näyte ja sit taas odotellaan. Eikä kyllä vielä koirassakaan kauheasti merkkejä ole ja vuoto on vielä runsasta. Mutta vähän jo Noidan kanssa leikkiessä vei häntää sivulle pari kertaa.

Wiiman viimeisen silmäpeilauksen tulokset eivät vieläkään näy Kennelliiton sivuilla :( muiden samassa peilauksessa olleiden tulokset on näkyneet jo useamman viikon. Lupasivat siellä selvitellä asiaa, mutta tarvii varmaan uudelleen ottaa yhteyttä.

Pyöreitä mittariin

Vaa'an mittariin nimittäin. Eli Wiiman lihotuskuuri edistyy ja 30kg on täynnä. Kyllä näyttää neito melko tukevalta nyt, mutta enää ei olekkaan tarkoitus lisätä painoa vaan pitää se tässä.

Tiistaitreenit

Taas tuli eilen treenattua ja Noidan kanssa. Seuraamisessa edelleen edistää, korjailin tekemällä pientä ympyrää vasemmalle ja kevyillä pakotteilla. Pari noutoa myös otettiin, ihan ok menee palautusvauhti on hitaampi kuin kapulalle meno. Toisella kertaa sitten otin muutaman peruutusaskeleen ja kehuin, niin sain vauhtia kasvamaan. Eikä se vauhti nyt mitää matelua ole, eli en lähde hinkkaamaan ettei mene pilalle. Pari sivulletuloa tehtiin, jää vähän auki mutta toistoilla parani hieman. Lopuksi luoksetulo, siinä lopussa vielä havaittavissa edelleen pientä paineistumista, mutta tulee kuitenkin sentään loppuun asti.

Onhan se niin erilaista treenata Noidan kanssa, mutta selkeästi sekin sujuu varsinkin kun en treenaa Wiimaa ollenkaan niin ei tule treenattua Noitaa liian kovalla paineella. Noidan kun pitää antaa sikailla ja vähän räyhätä niin säilyttää vietin paremmin. Sellaista ei sitten taas voi Wiimalta sallia :)