Kilpajuoksua auringon kanssa

Näin arki-iltoina on kyllä syksyn tullessa melko haastavaa päästä treenaamaan valoisaan aikaan. Tänäänkin jälki ajoittui siten että ajaessa oli jo hämärää. Oltiin tänään uudella alustalla, jossa oli kaadettua kuivaa heinää. Jälkeä tekiessäni menin askelissa sekaisin useampaan kertaan, tosin sillä ei nyt ole edes merkitystä. Paalulla oli ruokaa ja siitä lähti heti tyhjät askeleet ja tasaisesti ruokaa. Lisäsin nyt vielä toisen kulman, koska toinen suora olisi muuten jäänyt niin lyhyeksi.

Wiima tarjosi tänään hieman vähemmän hallintaa paalulle mentäessä. Koko jäljen ajan jouduin jarruttamaan liinasta ja kokonaisuudessaan Wiima ajoi ihan hyvällä draivilla. Ensimmäisessä kulmassa tarkisti kuonon mitan verran yli ja käänsi pää oikeaan menosuuntaa. Toisella suoralla ajoi hieman rauhattomasti ja oletan sen johtuvat pallon odotuksesta. Tosien suoran loppua kohden Wiima tasoittui ja kulman ajoi tarkemmin kun edellisen. Kolmannen suoran Wiima ajoi ihan kivasti ja pääosin tarkasti, kerran nosti nopeasti päätään ja "otti happea". Jatkoi kuitenkin heti matkaansa ja hetken päästä löytyikin jo pallo. Eiköhän se tästä taas, toivottavasti :)

Tehokas treeniviikonloppu

Tehokkaan treenaamisen lisäksi oli ohjaajalla tiukka paikka itsetutkiskelun merkeissä. Aloitan avautumisella, jahkaamisella ja turhanpäiväisellä kitinällä, sitten on hyvä lopettaa hyviin treeneihin.

Suurin ahdistukseni tulee lähinnä siitä kun haluaisin kisata Wiiman kanssa, mutta kun ei niin ei. Ongelmana on se että se hemmetin jälki ei vaan ole koekunnossa vaikka kuinka mä haluaisin sen olevan. Ollaan me ajettu ihan hyviä treenijälkiä, mutta kun se ei vaan vielä riitä koetilanteessa. Ja kyllä se treenillä alkaa sujumaan, mutta kun mä en malttais millään odottaa. Potuttaa melkoisesti, kun käsissä on hyvä koira, mutta kädetön ohjaaja on onnistunut mokaamaan. Ärsyttää myös että muut paukuttavat komeita tuloksia ja menevät ohi oikealta ja vasemmalta. Me vaan vielä tehdään koiralle oikeaa tunnetilaa jäljelle, kun minä olen sen mokannut. Ja siis kunnia näille tuloksia tehneille ja olen kyllä vilpittömän onnellinen ystävieni ja treenikvareideni ja muidenkin tuloksista, mut ku mäkin haluuuun! Olenkin käynyt sekä pitkän puhelun että ihan live-keskusteluja koutsin kanssa ja niin se vaan on että en mä voi koiran kustannuksella olla itsekäs ja lähteä pelaamaan upporikasta ja rutiköyhää. Ei auta kun leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. En pidä yhtään näistä henkisen kasvun hetkistä, koska niissä ei voi kun katsoa peiliin kun etsii virheitä :D

No joo eiköhän se tästä. Ja onneksi viikonloppuna saatiin tosiaan hyvät treenit. Koitan tässä tiivistää kaikki asiat mitä on tapahtunut torstain ja tämän päivän välillä. Torstaina siis käytiin tekemässä häiriöjälki ja kokeenomainen sellainen. Koitan (haluta) muistella mitä siellä tapahtui. Paalulla oli ruokaa, sen jälkeen n.100 askelta suoraan ilman palkaa ja kulma siihen päälle, toisella suoralla (n.60-70ask.) hiukan ruokaa ja viimeinen suora n.150 ask. jossa myös ruokaa satunnaisesti. Lopussa oli perinteisesti pallo.

Aloitin ilmoittautumisella, jonka jälkeen vapautin Wiiman ja siitä päästin paalulle. Wiima lähti "ajamaan" jälkeä vauhdilla ja pääkin kävi välillä aika ylhäällä. Häiriönä oli siis "tuomari", joka käveli ihan Wiiman lähellä. No Wiima jolkotteli kulmalle ja juuri kun todettiin että eihän se jäljestä vaan jolkottelee, niin Wiima ajoi kulmasta yli. Sitten kun Wiima huomasi ajaneensa kulmasta yli niin sai hepulin ja vaan juoksi hulluna edestakaisin. Wiima kävi hyppimässä mua vasten ja muita jäljellä mukana olleita vasten. Sitten jossain vaiheessa huomasi ettei tämä johda mihinkään, niin sitten siirtyi tönöttämään mun viereen. Hetki siinä vierähti ja onnkesi Wiima lähti etsimään jälkeä ja löysikin sen, toinen suora meni joten kuten. Toisesta kulmasta taas ajoi yli ja lähti pyörimään, mutta selvitti tiensä viimeiselle suoralle. Nyt oikeastaa Wiima vasta aloitti oikean jäljestämisen ja rauhoittui. Viimeisen puolikkaan tästä viimeisestä suorasta Wiima ajoi hyvin. Tästä koutsin kanssa keskustelin ja hän oli sitä mieltä että tuo juoksentelu oli paineistumista ja sitä kautta mielistelyä. Ja tästä johtuen sain uudet toimintaohjeet tuleviin jälkiin.

No perjantaina kovalla tohinalla sitten kohti purutreenejä ja ennen niitä vielä jälkitreenit ohjeiden mukaan. Nyt jälki jaettiin kolmeen eri osaan ja lisättiin ruokaa. Jäljet ajettiin lyhyellä liinalla ja nyt piti olla tarkkana että Wiima ei lähde hötkyilemään. Alusta oli lyhyttä ruohoa ja aika paljon harhoja. Kokonaisuudessaan jäljet menivät ihan ok, pari kertaa Wiima nosti päätään ja otti happea kun oli olevinaan niin vaikeaa. Wiima kun on kerran epävärma mitä minä siltä jäljellä haluan.

Puruissa sentään meni hyvin. Piilonkierroissa sentään tuli vähän ekstramaustetta, kun 5. piilon lähellä oli tottisesteet ja Wiima sitten iloisesti kiersi nekin siinä samalla :) Sitkeästi ne Wiiman mielestä kuului samaan paketiin ja jouduin menemään ihan piilon kulmalle että se lamppu syttyi siellä päässä - ai siis tämä piilo pelkästään :) Muut osuudet menivätkin sitten niin kuin pitikin. Puruissa vahvistettiin ylimenovaihetta, eli ei tehty irrotuksia lainkaan. Toisella kierroksella Wiima pääsi koppiin, jossa vahvistettiin aggressiota. Hyvinhän sekin puoli sieltä tulee eikä häirinnyt vaikka maalimies häiritsi muoviroskiksen kanssa, Wiima kohdisti kaikki äijään ja puri hihaan hyvin.

Lauantaina sitten ajelin taas treeneihin vajaa 150km päähän, jotta pääsen jäljelle koutsin kanssa ja käytiin me tottistelemassakin. Jäljellä nyt siis ruokaa aika tiheään. Alkuun pitkä suora ja yksi kulma, siitä parinkymmenen metrin suora ja pallo palkaksi loppuun. Wiima päästetään edelleen ns. vapailla paalulle ja siitä sitten kehutaan ja annetaan jatkaa matkaa. Ajoin jäljen lyhyellä liinalla ja sain ohjeeksi jarruttaa liinasta Wiiman vauhtia, ei siis anneta pakotetta vaan jarrutetan tasaisesti. Wiima kun on lisännyt vauhtia hieman koko ajan ja tämä johtuu nyt siitä että se ei tiedä millaista jälkeä minä haluan sen ajavan. Ja fiilis on ollut vähän se että nopeasti vaan tosta haistelen ja jatkan matkaa, kun kuitenkin haluan sen keskittyvän jokaiseen askeleeseen. Ja onhan se koko ajan kuitenkin jäljestänyt, mutta siitä on puuttunut sellainen selkeä päämäärä, jossa koiralla on kristallin kirkkaana ajatuksessa mitä haluan ja se miten siihen päästään. Hankalaa selittää taas näin kirjallisesti. Nyt Wiima lähti etenemään, aluksi tarkisteli askelten sivuille mutta sai sitten tosiaan juonesta kiinni. Kulman jälkeen nosti päätään haukatakseen happea, mutta jatkaa nopeasti ja suhtautuu hyvin mun kehuihin. Niin ja sain siinä jäljenteon ohessa ohjeita että miten kannattaa tallata, olen tehnyt aika pitkällä ja leveällä askeleella niin nyt pitää kiinnittää huomio että teen vähän lyhyempää ja kapeempaa jälkeä.

Tänään tein samanlaisen jäljen kuin eilen, tosin kulman eri suuntaan. Edelleen alussa liikaa omatoimista hallintaa, mutta paalulta Wiima lähtee hyvin jatkamaan. Nyt olin tallannut jäljen ohjeiden mukaisesti ja Wiima sai hyvin rytmistä kiinni. Nyt tarkistuksia tuli selvästi vähemmän mitä eilen. Kulmassa Wiima oli aluksi menossa yli, mutta kun minä pysähdyin ja jarrutin menoa niin alkoi aktiivisesti etsimään jälkeä ja jatkoi hyvin toiselle suoralle. Kulman jälkeen Wiima ajoi mielestäni aavistuksen verran rauhallisemmin, mutta kyllä siellä liinan päässä saa vielä jarrutella.

Missäköhän vaiheessa tämä jälki on taas päässyt tällaiseksi...no ehkä pitää selailla tätä treenipäiväkirjaa taaksepäin jos sieltä löytyisi. Yksi ongelma tietty on se etten osaa lukea koiraa jäljellä, mutta yritän ainakin tässäkin asiassa kehittyä.

Vähän vaikeampi jälki

Tai en mä tiedä oliko se nyt oikeasti nyt vaikeampi, mutta nyt kuitenkin vähän kokeiltiin missä mennään. Aloitussuoralla laitoin ruokaa ainoastaan paalulle ja siitä sitten vajaan sadan askeleen verran tyhjää ja kulma. Kulman jälkeen taas melko pian pallo. Toisella suoralla sitten enemmän ruokaa. Kolmannella suoralla taas vähensin ruokaa, mutta alustan märkyydestä johtuen en pystynyt tekemään sellaista jälkeä kun suunnittelin ja jouduin tekemään loppuun loivan kaarroksen ja siitä sitten kulma vielä jatkoksi. Kulma jälkeen lyhyt suora ja pallo palkaksi. Jäljen loppuosa tosiaan erittäin vetistä, kunnon vesilammikoita.

Wiima lähti jäljelle hyvin heti kun oli syönyt paalulta niin jatkoi matkaa. Vauhti nousi aika kovaksi, mutta nenä pysyi kuitenkin ihan hyvin alhaalla paikoitellen korkeasta alustasta huolimatta. Kulmasta iloisesti ylitse pari metriä, mutta Wiima lähti hyvin etsimään jälkeä uudelleen. Wiima sai varmaan hajun pallosta, koska lähti nenä melko ylhäällä häntä heiluen etenemään. Melko heti sitten se pallo löytyikin ja Wiima oli aika onnellinen :) näin jälkeenpäin tuli mieleen että Wiima on nyt varmaan fixoitunut siihen että ekan kulman jälkeen tulee heti se pallo - tähän täytyy siis tehdä muutos. Pallon jälkeen Wiima jatkoi hyvin ja löysi ruuatkin hyvin. Toisesta kulmasta taas yli ja lähti hakemaan jälkeä, kerran vilkaisi minua, mutta jatkoi onneksi omatoimisesti etsimistä. Löysikin taas jäljen ja lähti ajamaan reippaasti. Lopunkin Wiima ajoi hyvin vesilammikoista ja erikoisesta jäljen muodosta huolimatta, viimeisen kulman ajoi myös paljon paremmin mitä pitkään aikaan. Ei mennyt paljoa yli ja korjasi samantien jatkamalla matkaa. Viimeistä suoraa Wiima ajoi hyvin, kunnes pari metriä ennen sai pallosta hajun koska häntä alkoi taas vispaanaan, nosti nenää ylös ja koitti etsiä palloa katseella. Onneksi kuitenkin alusta oli sen verran korkea että Wiiman oli pakko laittaa nenä maahan ja etsiä se pallo oikeasti :)

Nyt tarttis sitten varmaan alkaa taas muistuttelemaan mitäs niiden esineiden kohdalla kuuluukaan tehdä.

Huomenna on tarkoitus tehdä Wiimalle vielä toinen tällainen "vaikeampi" jälki. Katsotaan kuinka ämmien käy :)

Tottista ja jälkeä jälleen

Tottiksessa tuntuu nyt olevan virtaa kovasti ja seuraamisen paikka kärsii tästä syystä. Eli Wiimahan siis edistää, onneksi ei kuitenkaan mahdottomasti, mutta kuitenkin liikaa. Sain kuin sainkin sitkeällä ohjaamisella Wiiman oikeaan paikkaan - ainakin hetkeksi :) mutta pääsin ainakin vahvistamaan ja palkkailemaan. Samalla huomasin että kun Wiima edistää, niin itse koitan korjata asentoa kääntämällä vasenta olkapäätä taaksepäin. Ja sehän ei käy päinsä, nyt olenkin koittanut keskittyä omaan asentooni ja korjaan Wiiman asentoa vasta sen jälkeen.

Ja niitä noutojakin tuli treenattua, edelleen vire nousee ja aivan liikaa. Tosin noudot ovat huomattavasti korrektimmat kuin siellä kokeessa. Heittovaihe edelleen rauhaton, mutta kokeilin korjata sitä kukkakepillä ja ei se ainakaan huonommaksi mennyt. Tuo kukkakeppi-juttu sai alkunsa Mia Skogsterin seminaarista, jossa hän neuvoi ohjaamaan seuraamisen paikkaa kukkakepin avulla, tällöin käytössä on "kättä pidempää". Kepistä tehdään koiralle karsina tai oikeastaan karsinan etuseinä ja samalla koira ohjautuu oikeaan seuraamispaikkaan. Kepillä voi tarpeen tulleen naputtaa koiraa rintaan herätykseksi. Eli kepillä ei siis piestä koiraa, vaan ohjataan ja muistutetaan. Ja lisähuomautuksena että olen korjannut Wiiman seuraamista myös tällä kukkakepilla. Mutta takaisin noutoon, eli laitoin kukkakepin Wiiman vasemmalle puolelle ennen kun aloin heittämään. Ensimmäisellä kerralla Wiima pääsi työntämään itsensä vinoon ja korjasin asennon käskyllä. Toisella kertaa pidin kepin lapaluun kohdalla ja hieman viistosti kohti rintaa, nyt myös painoin vähän napakammin. Wiima säilytti asentonsa, mutta ääneli vielä hieman. Odotin kunnes hiljeni ja vahvistin kehumalla. Nouto itsessään ihan ok. Hypyllä ja esteellä samat alkurutiinit ja kyllä se nyt ainakin näytti jo paremmalta. Katsotaan sitten onko treenistä todellista hyötyä, kun sitä on toistettu riittävästi.

Tänään jäljellä tein hieman yli 200 askeleen jäljen. Paalulla ruokaa ja parilla ensimmäisellä askeleella, muuten ruokaa satunnaisesti. Tein kaksi kulmaa, ensimmäisen jälkeen melko pian pallopalkka ja toisen jälkeen pitkä suora ennen palloa. Taas tulimme paalulle vapaasti, tosin edelleen liinan laiton jälkeen Wiima hakee jonkinlaista hallintaa. Annoin kuitenkin mennä edellä ns. omia aikojaan ja kehuin kun pääsi paalulle. Wiima jäljesti ekan suoran ihan hyvin, sivutuuli vaan ajoi pari kertaa jäljen vasemmalle puolelle, mutta kuitenkin Wiima jäljesti. Kulmassa ajoi yli ja annoin mennä, jotta saa itse tehdä ratkaisun. Melko pian huomasi jäljen loppuneen ja lähti kohti kulmaa. Hieman oikaisten Wiima siirtyi toiselle suoralle josta melko pian siis löysikin sen pallon. Meillä on nyt useampi jälki päättynyt tähän ensimmäiseen palloon ja Wiimalla olikin vähän vaikeuksia uskoa että oikeasti haluan sen rauhoittuvan ja irrottavan pallosta :)  No päästiin jatkamaan ja Wiima lähtikin ihan mielellään jäljestämään. Toisella suoralla ei mitään erikoista, mutta taas kulmassa ajoi yli. Ja kuten edellisessäkin palasi jäljelle hieman oikaisten. Tässä kohtaa tein itse pienen mokauksen ja kilautin kulmamerkkini yhteen samalla kun kehuin Wiimaa. Tietenkin vielä lisäksi taskustani näkyi sen edellisen pallon naru ja Wiima jäi tuijottamaan mua palkan toivossa. Keräilin pallon narun taskuuni ja jäin seisomaan hiljaa. Ei me siinä kovin kauaa seisottu, kun Wiima jatkoi jäljestämistä. No minä tietysti kehuin kunnolla, jolloin Wiima kääntyi taas mua kohden inoissaan. Pysäsin välittömästi ja olin taas hiljaa. Aika nopeasti Wiima lähti jatkamaan ja nyt minä sitten pidin suuni kiinni ja kun Wiima sai rytmin päälle niin kehuin hiljaa. Lopun jäljestä Wiima ajoi aika vauhdilla, mutta kuitenkin jäljestäen. Ja pallolle asti päästiin hyvin.

Pitää vielä hehkuttaa yhtä aikaisempaa jälkeä, jossa oli kulmassa ongelmia kun Wiima lähti taas pyörimään ja löysi mun poistumisjäljet (joo kuka typerä poistuu muutaman metrin päästä jäljestä...) niille en kuitenkaan antanut mennää vaan estin liinasta ihan vaan kiinni pitämällä. Wiima kyllä etsi ja pyöri, mutta hetken päästä näin että Wiimalle tuli pieni epätoivo. Wiima huomasi maassa koivun kaarnan palasen, haisteli sitä ja oli menossa maahan ilmaisemaan "muka-esinettä". Wiiman päässä kuitenkin raksutti sen verran ettei mennyt maahan vaan jatkoi etsimistä ja löysikin sitten heti jäljen. Ja muutaman metrin päässä olikin sitten jo pallo. Olen kyllä tyytyväinen Wiiman lisääntyneeseen omatoimisuuteen ja itsetuntoon, myös motivaatio jälkeä kohtaan vaikuttaisi pikku hiljaa paranevan.

Harhajälki

Jälleen motivaatiojälkeä Wiimalle. Alustana jo pitkähköksi päässyt nurmi, jossa näkyi vielä meidän edelliset jäljet jotka on tuolla paikassa tehty vajaa viikko sitten. Tila on sen verran pieni että väkisinkin tulee päällekkäisyyksiä tai vierekkäisyyksiä. Tein sitten ihan tarkoituksella jäljen jossa oli harhoja. Aluksi jälki ylitti auton jäljet ja hetken päästä näkyi Wiiman vanha jälki kulkemassa samansuuntaisesti ja oikealle kääntyvä kulma, tästä siis mentiin vielä eteenpäin. Lopussa näkyi Noidalle tekemäni vanha jälki vasemmalla sivussa. Jatkoin samansuuntaisesti pienen matkaa ja tein kulman, koska en halunnut enää leikata toista harhajälkeä.

Nyt siis meidän jäljelle lähtö on hyvin vapaamuotoista - ei hallintaa, ei käskyä - ainoastaan kehuja. Laitoin liinan muutaman metrin ennen paalua ja sanoin että mennään jäljelle. Wiima oli jo vetänyt jälkeä kohti autolta ja liinan laiton jälkeen se ei ainakaan helpottanut. Wiima alkoi myös heti haistella askelmia jo ennen paalua, paalulla pysähtyi syömään nappulat ja jatkoi. Tässä kohtaa siis vaan kehuin ja innostin, Wiima olikin ihan tohkeissaan ja heilutteli häntää mun kehuille. Nenä pysyy yllättävän matalalla korkeasta alustasta ja viretilasta huolimatta. Alun autonjäljet eivät siis vaikuttaneet jäljestykseen eikä se Wiiman edellinen jälki, vaikka siinä se ylityskohta olikin. Päästiin hyvin ja reippaasti kulmalle saakka, jossa se Noidan vanha jälki kyllä hieman häiritsi. Wiima lähti ensin kääntymään kulmaan, mutta sitten pyöri ja kävi siinä harhalla toteamassa ettei tämä ole se missä pitäisi olla. Wiima pyrki takaisin omalle jäljelle ja tästä tietenkin vahvistin, kuitenkin taas Wiimalta loppui usko ja pyörähti takaisin ja kävi mun takana tsekkaamassa hajut omasta jäljestä. Wiima haisteli vielä kulmaa ja kävi vanhalla jäljellä, jonka jälkeen pysähtyi mun viereen hetkeksi seisomaan ja ihmettelemään. Selvästi kuulin miten sen päässä raksutti että miten nyt ratkeaa kahden hajun ongelmasta ja selvästi Wiima oli hieman epävärma miten pitää toimia. Ja mainittakoon että se vanha jälki meni siis noin metrin päästä meidän jäljestä. Onneksi Wiima ei seisoskellut kauaa (toki mä jo siinäkin ajassa ehdein ajatella jo vaikka mitä :) ) vaan teki hienosti itsenäisesti ratkaisun ja ihan oikean! Wiima siis lähti jatkamaan omaa jälkeä eteenpäin ja kehuin sen maasta taivaaseen. Kehuminen näkyi hieman jäljestyksessä vetämisenä ja nenän nousemisena, tuntui kuin Wiimakin olisi ollut itseensä supertyytyväinen. Ja vielä kaiken kruunasi kun oikean ratkaisun jälkeen aika nopeasti löytyi loppupalkkana ollut pallo.

Hyvin onnistuneet harhajälkitreenit. Ja näitähän meidän just pitää harjoitella paljon.