tiistai 31. joulukuuta 2013

Vuoden viimeinen päivä

Kaippa sitä täytyy joku yhteenveto tältä vuodelta tehdä.
Vuosi alkoi Wiiman juoksuilla ja astutusmatkalla, jonka seurauksena saatiin upeat Parendo Vinces A-pennut maailmaan.
Pettymyksenä tietenkin ettemme Wiiman kanssa saaneet edelleenkään sitä IPO-tulosta. Jossain vaiheessa jo löinkin vähän hanskoja naulaan ja ajattelin ettei tästä vaan tule mitään, en saa Wiimaa sellaiseen mielentilaan tottiksessa etteikö se lähtisi lapasesta. Mutta kyllä tässä nyt kuitenkin ollaan säännöllisesti treenattu edelleen.

Sokkan kanssa olisi voinut treenata enemmän itse tottista, se kun ei vielä osaa juuri mitään. Laumaviettiä ollaan tehty ja tietenkin teknisiä juttuja, mutta esimerkiksi seuraaminen on vielä ihan lapsen kengissä.

Noita viettää kotikoiran elämää pihatottisten ja esine-etsintöjen siivittämänä. Noidalla on alkanut tulemaan hermostuneisuutta ukkosella sekä sähkökatkosten aikana, kun mittaritaulu napsahtelee. Muutenkin Noidan stressiherkkyys on lisääntynyt tässä tämän vuoden aikana. Oletan että johtuu iästä ja aistien heikentymisestä. Toistaiseksi kuitenkin pärjää vielä oikein hyvin tässä kotona. Raketteja tai ampumista Noita ei ole pelännyt, katsotaan miten tänään reagoi. Meillä onneksi paukuttelu kestää todella vähän aikaa.

Tulevalle vuodelle olen suunnitellut että edelleen jatketaan Wiiman kanssa sitä IPO-tuloksen metsästystä ja treenit painottuvat hyvään jälkimotivaatioon sekä tottiksen tunnetilaan/keskittymiseen. Sokkan kanssa pitää aloittaa tottiksen tehotreenaus ja saada seuraaminen paremmalle mallille. Jäljellä keskittymistä sekä tietenkin motivaation ylläpitoa. Molemmille tietenkin hyviä purutreenejä :)
Noita jatkaa oloneuvoksettarena olemista :)


Oikein hyvää uutta vuotta 2014!

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Noutotreeniä matalammassa vietissä

Tämä Wiiman "nouto-ongelma" kun tosiaan on siinä että se kapula nostaa kierrokset korkealle ja sitten kun siihen lisätään vielä se heittäminen, niin kierroslukumittarista loppuu asteikko kesken. Ja maalimiehemme kanssa kun pohdittiin tätä ongelmaa, niin päätettiin muuttaa palkka ruokapalkaksi ja katsotaan vaikuttaako se toivotulla tavalla. Toivotaan että nyt kun Wiiman päämäärä on juosta kapulaan kiinni, niin se muuttuisi siihen että hyvin tehdyn noudon jälkeen pääsee ruokakipolle.

Wiimalle on nyt tehty noutoharjoituksia pelkästään kotipihassa ja tosiaan niin että noudon jälkeen saa sitten ruokansa, joka on kipassa mun jalkojen takana. Aluksi oli kyllä melkoinen kohellus päällä ja Wiima kävi kapulassa kiinni pari kertaa ja muutenkin nosti kierroksia. Joka kerta vaan sitkeästi kielsin tiukasti ja pyysin sivulle. Heitettäessä Wiima oli melko levoton, mutta odotin vaan paikallaan niin kauan että vähän rauhoittui, katsekontaktiinhan Wiima pyrkii silti nopeasti vaikka onkin malttamaton. Ensin kielsin levottomuudesta ja piippaamisesta ja kehuin kun oli hiljaa. Aluksi myös kehuminen aiheuttaa kierrosten nousua ja tulee lisää piippaamista. Eilen tein niin että en kieltänyt, koska Wiima ei piipannut enää kovin pahasti ja hiljeni yllättävän nopeasti ja hiljentymisestä kehuin. Kehun jälkeen odotin vielä että on hiljaa jonkin aikaa ja päästin noutamaan.

Luovutus on myös ollut katastrofaalinen, irrotukseen olen joutunut antamaan kaksi käskyä ja kun kehun niin Wiima iskee kapulaan takaisin ja taas joudun kieltämään ja antamaan irrotuskäskyn. Ja Wiima on myös pureskellut kapulaa luovutuksessa, kun tietää että joutuu irrottamaan ja taistelee mua vastaan ja tästäkin tietenkin kiellän. Eilen muutin treeniä myös irrotuksen suhteen, eli käskin Wiimaa ainoastaan irrottamaan ilman että pidin käsiä kapulassa ja tämän lisäksi ruokakippa oli mun jalkojen välissä näkyvillä eikä takana. Wiima tuli hieman vinoon luovutusasentoon kun alkoi tuijottamaan ruokakippaa, mutta ei pureskellut kapulaa. Ja nyt kun mun kädet eivät olleet kapulassa, niin Wiima irrotti nopeasti ensimmäisellä käskyllä ja siitä vapautin heti syömään. Ja positiivista on että vaputuksen jälkeen Wiima syöksyi ruokakipolle eikä kapulaan. Tämä sama treenityyli otetaan käyttöön myös estenoutoihin.

Olen myös työstänyt omaa tunnetilaani paljon, vaikka joudun käskemään tiukasti irti kapulasta ym. niin pitäisin itseni silti rauhallisena. Ja äänensävy saa tosiaan olla komentava, mutta ei huutava. Ja samalla koitan padottaa Wiimaa omalla kehullani.

tiistai 8. lokakuuta 2013

Olipa kerran IPO-koe

Eipä jäänyt taaskaan paljoa jälkipolville kerrottavaan viime lauantaisesta IPO kokeesta, eli tulosta emme saaneet, mutta oli siellä hyviäki hetkiä.

Tuomarina Vesa Laaksonen

Päivä alkoi jäljestyksellä, joka on nyt ollut se meidän kompastuskivi. Olosuhteet eivät suosineet, vaan pellolla puhalsi todella kova tuuli. Päästin Wiiman paalulle niinkuin olen treenannutkin ja tästä tuomari sanoi että koira olisi voinut olla paalulla hieman tarkempi. Wiima lähti jäljestämään ekaa suoraan hyvin, tosin se kova sivutuuli välillä painoi koiraa hieman sivuun. Tästä ei tuomari rokottanut. Ensimmäinen esine löytyi hyvin ja Wiima ilmaisi sen nopeasti ja rauhallisesti. Esineeltä lähti vähän rynnimällä, mutta jäljesti kuitenkin hyvin. Ensimmäinen kulma oli myös hyvä, tässä oli varmasti tuulesta apua, koska se painoi koiraa toisen suoran suuntaan.

Toisella suoralla Wiima nosti päätä pari kertaa, mutta jatkoi kuitenkin hyvin jäljestämistä. Toisessa kulmassa ne vaikeudet sitten alkoivatkin. Tässä taas tuuli painoi Wiiman kulman yli ja Wiima alkoi etsimään jälkeä. Jonkin verran pyöri ja palasi takaisin ja pyörähti uudellen, kunnes löysi viimeisen suoran. Suorallakin oli vaikeuksia aluksi ja aika lähellä jälkeä oli heinäpaalista irronnut muovisuikale, jota Wiima kävi katsomassa. Muovin tarkistuksen jälkeen Wiima meni taas yli jäljen, mutta etsi sen ja jatkoi jäljestämistä. Esineen löysi hyvin, tosin meinasi mennä siitä yli, mutta palasi samantien takaisin ja maahanmeno oli hidas. Wiima oli myös hieman poikittain jälkeen nähden. Mutta me selvittiin jälki loppuun!! En voi kuvailla kuinka onnellinen olin. Ja tuomarikin sanoi että vaikka koira hukkasi jäljen, se jatkoi jäljen etsimistä aktiivisesti ja omatoimisesti. Wiimalla säilyi hyvä motivaatio koko jäljen ajan ja häntä heilui. Tämän vuoksi tarkkuus sitten kärsi, koska en ole sitä vielä edes paljoa vaatinut. Vaikka pisteet olivat vain 75, olen tyytyväinen juuri siihen Wiiman tunnetilaan.

Tottis sitten menikin hallinnan puutteen vuoksi ihan penkin alle. Wiima tuli taas kentälle ihan purumoodissa ja kentällä seissyt piilo ei tietenkään vähentänyt sitä tunnetta. Ei vaan riittänyt meidän häiriötreenit luomaan koetilanteeseen oikeaa hallintaa. No seuraamisessa Wiima vilkuili piiloa ja oli sellaisessa hölmössä viretilassa, tavallaan innostunut, mutta keskittynyt ihan muuhun kuin pitäisi. Käännökset myös löysät.
Liikkeestä istumisessa meni maahan - painetta? vai jotain muuta? en osaa sanoa.
Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo, ennakoi maahanmenoa jo valmisetelevassa vaiheessa, mutta tuli sitten vielä mukaan lisäkäskyllä. Maahan meni nopeasti ja tuli hyvin luokse, sivulle tulokin oli hyvä.

No sittenhän oli ne noudot - Wiima lähti lapasesta ihan totaalisesti. Tasamaanoudossa erittäin rauhaton perusasento ja luovutuksessa pyöritti kapulaa. Irrotuksessa tahmea. Hypyssä sama kuin edellä ja hemmetti soikoon KIERSI hypyn, tämä ei ole ollut mikään ongelma meille missään treeneissä ikinä. No nyt kuitenkin näin. Estenoudossa sama juttu, käsittämätöntä! Ja irrotukseen tarvitsin toisen käskyn. Wiima myös haukkui siirtymisissä, koska oli niin kierroksilla. Voin sanoa että meinas mennä kyllä kuppi nurin itseltäkin.

Eteenmenossa seurasi hyvin ja lähti eteen hvyin. Maahanmenossa jätti 10cm maavaran ja jouduin antamaan toisen käskyn. Wiima kyllä reagoi nopeasti, mutta jäi vaan vajaaksi, uusintakäskyyn reagoi salamana.

Paikalla makuussa Wiima oli pudottautunut kankulleen, mutta muuten hyvä suoritus.
Tästä ihanuudesta siis arvosana 59p. Jossittelun paikka-jos edes ne hyppynoudot olisivat tulleet suoritetuiksi kunnolla oltaisiin saatu tulokseen riittävät pisteet...no se ei nyt auta. Leuka rintaan kohti uusia pettymyksiä.

Puruihin tultiin sitten hyvän harjoituksen vuoksi ja koska samalla sisäänpääsymaksulla pääsee kaikkiin laitteisiin :)
Piilonkierroissa mä mokasin oikein urakalla. Lähetin Wiiman kyllä ihan oikein, mutta en kutsunut sitä ja Wiima teki u-käännöksen ja tuli väärältä puolelta ulos. No sitten minä fiksuna seisoin SELKÄ MENOSUUNTAAN ja ohjasin koiran muka 6- piilolle mutta Wiima menikin 4-piilolle. No sieltä tuli takaisin ja pyrki taas 5-piilolle, kutsusta sitten tuli ja meni reippaasti 6-piilolle kun ohjasin sen sinne.
Vartiointi hyvä, ei häirinnyt ja haukku oli tasaista. Hain Wiiman piilolta ja se tuli hyvässä hallinnassa viivalle.

Pako oli nopea ja hyvällä otteella, irrotus hyvä ja jälkivartiointikin ok. Uudelleenhyökkäys oli myös nopea ja hyvällä otteella, mutta Wiima murisee kuljetuksessa. Onko se murina kuormittumista - varmasti osittain sitäkin, mutta on myös "taistelumurinaa". No joka tapauksessa tuomari vähensi tästä pisteitä. Irrotus oli nopea - ei ollut ihan riittävää ylimenovaihetta. Vartioinnissa Wiima alkoi haukkumaan ja haukkui ihan hyvällä temmolla eikä häirinnyt maalimiestä. Tosin hiljaisena olisi varmasti ollut parempi.

Seurauttaminen pitkän liikkeen lähetyspaikalle sujui hyvin.Wiima odotti ihan hyvin, kun pidin pannasta kiinni. Hyökkäys oli nopea ja määrätietoinen, tuli hyvällä otteella kiinni. Taas murisi kuljetuksessa. Irrotus sen verran tahmea että tarvitsi toisen käskyn. Vartioinnissa alkoi taas haukkumaan, mutta hiljeni lopuksi. Wiima tuli hallintaan hyvin ja sivukuljetuksessa oli hyvä.
Pisteet 81p.

Maalimiehenä oli Esa Tapio ja täytyy sanoa että aivan loistavat kiinniotot sekä paossa että pitkässä liikkeessä! Muutenkaan ei maalimiestyöskentelystä ole mitään huonoa sanottavaa. Kysyin maalimieheltä miten Wiima tuli puruihin ja hän sanoi että Wiima tuli hyvin hihaan kiinni ja lujilla otteilla.

Tuomarilta on nyt sitten kysytty että onko virhe, jos haukkuva koira hiljenee vartioinnissa - ei kuulemma ole virhe jos siis vaan jatkaa painostavaa vartiointia.

No tästä sitten lähdemme eteenpäin ja tehden uusia suunnitelmia. Jälleen kerran ohjaaja katsoo peiliin ja miettii miksi olen aiheuttanut koiralleni tuollaisen hallintaongelman tottikseen ja miten saan sen korjattua. Maalimieheltämme saatin ohjeeksi että enemmän vaan mustavalkoista treenaamista ja enemmän tunnetilaa ja myös tietenkin sitä kurinalaisuutta. Nyt on siis tehotreenin alla että Wiima osoittaa kaiken aktiviteetin mua kohtaan. Ja mun mielestä pitää luoda vielä rutiinia siihen koekaavioon. Tuo nouto on se meidän akilleen kantapää ja siihen pitää nyt tulla se muutos että vaikka Wiima rrrrrakastaa noutoa yli kaiken niin hallinnan kautta Wiima pitäisi silti itsensä paketissa.

Yksi tottistreeni tehtiinkin jo niin että mä olin vaan passiivinen, kunnes Wiima tarjosi tottista. Se kävi melko nopeasti, koska nyt ei ollut sitä piiloa siellä häiritsemässä. Wiima istui mun eteen ja tuijotti silmiin - siitä sai palkaksi luvan seurata. Wiima oli nyt hyvässä tunnetilassa ja aktiivinen mua kohtaan.

Ja kilometrin pituisen päivityksen lopuksi vielä Sokkan treeneistä. Sokkan kanssa ollaan tehty edelleen Mialta saamien ohjeiden mukaisesti ja Sokka pysyy hyvässä ja innostuneessa tilassa. Pikku hiljaa...mutta voin sanoa että teen kaikkeni ettei Sokka tule rakastamaan noutokapulaa :) no joo ei nyt ehkä ihan, mutta koitan olla viisaampi kun sen aika tulee :)

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Tottista ja salamajälki

Eilen kävin tekemässä Wiimalle noutoja, mutta ilman noutokapulaa. Nyt Wiima oli matalammassa vireessä, mutta kyllä vieläkin virtaa oli. Hyppynoudossa Wiima lähti hyvin, mutta ei löytänyt patukaa hypyn takaa vaan etsi kapulaa. Kävin näyttämässä patukan ja Wiima nappasi sen ja hyppäsi heti esteen yli, harmi vaan että mä olin siellä "väärällä" puolella. Uusi yritys ja taaskaan Wiima ei löytänyt patukkaa, vaikka nyt sen ihan selkeästi sinne heitin. No jätin sitten Wiiman istumaan patukka suussa ja kutsuin luokse. Tyydyin tähän suoritukseen ja vaihdettiin A-esteeseen. Jätin patukan Wiiman kanssa toiselle puolelle ja mentiin toiselle, no eihän Wiima sitä sitten enää löytänyt. Toistin siis jo hypyllä tekemäni luoksetulon. Hohhoijaa mitä sähläämistä, mutta tulipa nyt ainakin treenattua se esteistä yli meneminen joka oli tarkoituksenakin.

Sitten eteenmeno. Wiima merkkaa itse kohdan, jossa muka luulee palkan olevan ja nytkään en saanut sitä muutettua, vaikka kaksin käsin käänsin päästä :) Koitin omalla vartalolla vielä kääntää, mutta siitä huolimatta Wiima lähti hieman etuviistoon oikealle ja yllättäen joutui hakemaan palkan sitten sieltä mihin olin sen vienyt. En tiedä oliko eteenmenokodassa joku palkannut ruualla tms. mutta Wiima jäi palkka suussa pyörimään sinne etsimään jotain. Tuli kutsusta luokse kuitenkin. Otin uudestaan vähän lyhyemmältä matkalta ja nyt Wiima etenikin jo suorempaan. Lopuksi otin vielä maahan-käskyllä, Wiima kyllä reagoi todella nopeasti käskyyn, mutta jäin sellaiseen puoli kyykkyyn kuin tinasotilas. Annoin uuden käskyn ja meni heti maahan. Kun kehuin pompsahti vähän kyynäristä ylös, mutta annoin käskyn ja meni heti takaisin. Palkkasin siitä, koska oli kuitenkin kuulolla. Enkä nyt kyllä enää meinaa tehdä eteenmenoa maahanmenolla, vaan pitää ottaa vielä suoria palkkauksia. Eihän tämäkään treeni (tietenkään) mennyt ihan putkeen, mutta näillä nyt mennään.

Eilen tein vielä lopuksi jäljen Wiimalle. Jälki oli salaman muotoinen 6 kulmalla ja 3 esineellä. Jäljestyspaikan muoto on suorakaide ja siinä on paljon autonjälkiä sekä tietenkin ihmisten jalanjälkiä. Tein nyt tahallani sitten tuon salamanmuotoisen jäljen ja niin että jäljen suorat menivät alueen "kulmien" suuntaisesti. Ruokaa oli enemmän kuin yleensä ja ajoin lyhyellä liinalla. Wiima lähti jäljestämään hyvin ja tarkkaavaisemmin mitä viimeksi. Heti jos Wiima poikkesi harhalle pysäytin liikkeen, mutta annoin kuitenkin Wiiman itse tehdä töitä. Luonnollisesti kehuin kun palasi jäljelle. Ei Wiima olisi lähtenyt yhdellekään harhalle, vaan olisi kyllä palannut jäljelle ilman pysäytystä. Mutta nyt onkin tarjoitus että Wiima reagoi nopeasti siihen että on harhalla ja lähtee heti takaisin jäljelle. Esineiden kohdalla sanoin maahan-käskyn vahvistamaan ilmaisua. Wiima oli hyvässä tunnetilassa, mutta tarkkaavaisempi. Jäljestä jäi sentään ihan hyvä mieli :)

Tänään pidettiin ihan vaan pelkkä hömpöttelypäivä, ilman tottista tai jälkeä. Tosin voi olla että vielä iltapissatuksen aikaan otan esineilmaisut pihassa.

tiistai 1. lokakuuta 2013

Kun mikään ei suju niin kuin pitäisi (tai haluaisi)

Jeps, viikko aikaa kokeeseen ja kaikki treenit menee mönkään. Tää on varmaan Wiiman tarkoitus viestittää mulle että ei kannata mennä :)
Meillehän on tullut ongelma jäljellä - Wiima merkkaa esineet kyykistymällä, mutta ei ilmaise - no pitää tässä viikon aikana tehotreenata esineet (ja jäljen kulmia)
No meillehän on palannut se hemmetin ikuisuusongelma tottiksessa eli se saamarin nouto - Wiima vaan sekoaa kun näkeekin kapulan ja pakka leviää käsiin. Tänään piti päästä treenaamaan tasamaanouto, estenoudot ja eteenmeno. No estenoudoista suoritettiin hyppy ja piti viedä Wiima autoon kun en saa sen kierroksia alas. Tuskin Wiima siitä mitään sen enempää oppi, mutta omat hermot ei vaan kestä enempää sitä sättäämistä.
No otin tässä illalla vielä noutotreeniä kotipihassa ja nyt on edes vähän parempi mieli, vaikka ei se vieläkään mitään huippua ole. Esteet on pakko päästä treenaamaan, mutta teen ne sitten patukan kanssa ja niin että vien sen jo valmiiksi toiselle puolelle. Ja sitä kapulan heittoa pitää mun päästä treenaamaan - kuinka hemmetissä sekin on niin vaikeaa saada se niiden esteiden yli?! Ja Wiima kun ei kestä sitten sitä odottamista ja kapulan heittelyä moneen kertaan.
Ja kuinkas monta tuntia onkaan vuorokaudessa...hyvin ehtii treenata! :D

Voi plääh lyhyt ja turhaumatäyteinen blogipäivitys.

Mutta hei purut sentään meni jo paremmin kuin viimeksi, kun Wiima päätti sielläkin alkaa rouhimaan hihaa vartioinneissa.

Eipä ainakaan vaingossakaan tule mentyä kokeeseen henkseleitä paukutellen :)

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Pitkästä aikaa

Blogin päivitys on nyt jäänyt vähemmälle, eikä siihen ole sen kummempaa syytä kuin laiskuus :D
Paljon on silti touhuttu enkä varmasti edes muista kaikkea enkä ainakaan kovin tarkasti. Wiima on treenannut kaikkia osa-alueita A-B ja C enemmän ja vähemmän kokeenomaisesti. Sokka on treenannut samoja juttuja, mutta ei ollenkaan kokeenomaisesti :)

Wiimalla on jäljellä tunnetilat kohdillaan ja Wiimamaiseen tyyliin se hauskuus meneekin sitten yli ja nyt keskitytään tarkkuuteen. Pari kertaa olen nyt antanut Wiimalle huomautuksen liinasta ja huomautus on siis se että tuntumalla olevasta liinasta vedän rauhallisesti itseäni päin. Tämän jälkeen Wiima on tarkentanut hyvin ja kierrokset ovat laskeneet, mutta silti häntä on heilunut. Ensimmäisen huomautuksen tein pari metriä ennen palloa, jolloin tarkennuksesta tuli heti palkka. Ongelmana on nyt ollut siis tuosta liiasta innosta johtuva tarkkuuden puute ja ensimmäisestä kulmasta Wiima ajaa helposti yli ennen kun huomaa ja alkaa etsimään jälkeä. Positiivista toki on että lähtee etsimään kulmaa ja löytääkin seuraavan suoran.

Esineet ovat edelleen superhienoja ja Wiima ilmaisee ne hyvin. Esineeltä lähtö on vielä aika reipasta, mutta eiköhän se tästä. Pääsin tekemään Wiimalle jäljen ihan vieraaseen peltoon, jossa ei takuulla ollut mitään tuttuja hajuja. Tein kisapituisen jäljen ilman esineitä kahdella kulmalla. Ensimmäinen ja viimeinen suora pitkiä, keskimmäinen lyhyt. Paalulla ruokaa, muuten ruokaa oli todella vähän koko jäljellä. Paalu oli hyvä ja Wiima lähti oikein hienosti ajamaan nenä alhaalla eikä rynninyt. Sitten ekassa kulmassa ajoi hieman yli (oikeasti niin vähän että yllätyin) ja palasi takaisin, mutta sitten poikkesi ihan jäljen viereen ja alkoi syömään ruohoa WTF, oli jo ihan hämilläni että miksi syö ruohoa, kun ei ole paineistuneessa tilassa tms. Kysyin Wiimalta erittäin rauhallisesti "mitäs touhuat?" sitten Wiima nosti päätään ja näin että sillä on PASKAA suussa. Mutta sen verran sitten havahtui että lähti samantien etsimään jälkeä - pyöri vähän, mutta löysi toisen suoran hyvin. Siitä saikin sitten todella suuret kehut. Sen 10 metrin liinan verran ehdein vilkaista että aivan siinä kulman piikissä oli tosiaan ketun? kasa, jota en tietenkään ollut jälkeä tehdessä huomannut. No sen jälkeen toinen suora hyvin ja toinen kulma ihan superhyvin. Viimeisellä suoralla nosti pään kerran ylös, mutta oli niin nopea ja jatkoi samantien matkaa niin silti kokonaisuudessaan oli erittäin tyytyväinen tähän jälkeen!

Tottiksessa olemmekin harjoitelleet oikeaa tunnetilaa ja rauhallisuutta. Ennen kaikkea oikeaa tunnetilaa, jos Wiima luulee tulevansa puruihin, sen jälkeen seuraaminen on aivan perseestä. Käännökset aukeavat ja kontakti katoilee ja seuraaminen on hektistä. No treenaamalla se on koko ajan parantunut. Estenoutoa tehdessä Wiima varasti heti kapulaneiton jälkeen ja juoksi vielä päin estettä, kaatoi sen ja räpiköi siitä yli. No toki hän meni kapulalle ja toi sen iloisena. Onneksi oli sellainen "pessueste" ettei käynyt sen pahemmin. Otettiin toki pari kertaa uudestaan onnistuneena suorituksena. Odotus on aavistuksen levoton, mutta ei pidä ääntä ja ottaa kuitenkin katsekontaktin. No työstetään...

Puruissa ollaankin sitten edelleen samaa - koekaavio ja ylimenovaiheen vahvistaminen. Tällä hetkellä piilolla törkeily on vähentynyt huomattavasti. Irrotukset ovat olleet nyt hyviä ja ylimenovaihe on siellä ollut. Vartiointi - hiljainen sellainen - on ollut hyvä ekalla kierroksella, mutta toisella kierroksella Wiima ei enää malta loppua kohden odottaa vaan alkaa haukkumaan. Tosin eihän sen tarvitse kokeessa tehdä kahta kierrosta, mutta tunnetilat ja välimatkat voivat siellä olla erilaiset. Ja lisäksi tietenkin vieras maalimies.

Sokka jäljestelee edelleen vaihtelevanpituista suoraa, joka ei mun jäljentallaustaidoilla ole koskaan täysin suora :) Halua on ja pyrkimystä eteenpäin. Nyt vaan pitäisi löytää se kultainen keskitie, jossa halua on mutta keskittymistä pitäisi pikku hiljaa saada lisää ja kauhomista vähän vähentää.

"Puruissa" Sokka on oikein hyvä, se saalistaa hyvin ja iskee hyvin kiinni leluun. Sokka pyrkii aina täydelle otteelle, mutta jos saa vajaan otteen pysyy se siinä kiinni eikä hermostu. Korjaa täyden otteen, kun annetaan mahdollisuus. Sokka tarjoaa myös spontaania aggressiota maalimiestä kohtaan irrotuksen jälkeen, mutta vaihtaa vietin hyvin ja osaa padota ennen purua.

Tottiksessa käytiin Mian opissa ja vaikka olen sanonut ettei Sokka syty ruuasta niin paljoa kuin esim. Wiima, niin taas se nähtiin että osaavissa käsissä toimii mikä tahansa. Saatiin Mialta erinomaisia vinkkejä tottiksen harjoitteluun ja niitä nyt sitten koitamme tehdä täällä kotona. Nyt siis teemme perusasentotreeniä ja tietenkin hyvää tunnetilaa siihen. Opetetaan myös Sokka tulemaan oikeaan kohtaan, kun otan askeleen. Ja tärkeimpänä tietenkin koiran oikea paikka ja asento. Jatkossa tämä sitten vaihtuu saalispalkkaan ja siitä sitten seuraamiseen. Ja tottahan se on että kun perusasento on kunnossa ja tunnetila hyvä, niin sen jälkeenhän seuraaminen on vain pysymistä siinä kun liikutaan :) (tämä siis ihan oma teoriani :D )

Sokka opetteli myös kahdella patukalla leikkimistä, olenkin jo sitä leikittänyt niin että kaksi patukkaa ovat ikäänkuin yksi patukka. Nyt opetellaan että yhden patukan jälkeen otetaan se toinen patukka suuhun. Jatkossa sitten niin että Sokka itse pyrkii ottamaan maasta molemmat patukat eri välimatkoilta. Ideahan tässä kahden patukan jutussa on se nouto. Eli kun koira menee kapulalle se haluaa myös tulla nopeasti takaisin, koska haluaa vielä toisen esineen. Ja tässä vaiheessahan se esine on ohjaajalla ja koira saa ottaa kapulan ja patukan suuhun yhtä aikaa ja näin se on päässyt päämääräänsä. Helppoa - jep...

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Esineen lisäys

Päätin pistää Wiimalle esineen jäljen loppuun ja koska ne "oikeat" esineet olivat jossain säilössä, niin hanska sai korvata ne. Muutaman metrin jälkeen jäljessä oli kulma ja sen jälkeen pitkä suora, jonka päässä siis tämä esine odotteli. Otin 10m liinan käyttöön pitkästä aikaa (olisikohan siinä surkuhupaisassa kokeessa ollut viimeksi käytössä...). No koska kulmaan oli niin lyhyt matka ei Wiima tietenkään päässyt liinan mitan päähän, mutta päätin että annan liinaa niin paljon kuin sitä tarvitaan. Ei Wiima onneksi mennyt kulmasta kuin koiranmitan yli ja teki loivan kulman takaisin jäljelle. Siitä sitten annoin liinaa täyteen mittaan ja Wiima porskutti hienosti menemään, vauhtia tosin on niin että liinasta sai pitää oikeasti kiinni. Mutta Wiima menee pää alhaalla ja tekee töitä! Ennen esinettä keräsin liinaa lyhyemmälle, jotta näen varmasti milloin Wiima on esineellä. Esineelle tultaessa annoin vahvistavan maahan-käskyn ja Wiima meni hienosti maahan. Esineellä olo oli hieman rauhatonta, Wiiman pää heilui kun nostin esineen ilmaan, mutta Wiima pysyi kuitenkin maassa. Palkkasin ensin ruualla maahan ja siitä vapautin pallolla. Oli oikea hyvänmielen jälki! :)

maanantai 5. elokuuta 2013

Edistymisen askeleita

Nyt olen selvästi huomannut että Sokka on edistynyt sekä tottiksessa että jäljellä. Puruissa se onkin ollut koko ajan tasaisen hyvä :)
Tottiksessa Sokka on selkeästi parantanut niitä vaikeita liikkeitä eli maahanmenoa ja sivulletuloa. Maahanmeno sujuu jo ilman apukäden ohjausta ja Sokka on selkeästi tietoinen mitä käsky tarkoittaa. Toki nopeutta pitää vielä tulla lisää, mutta se on sitten sen ajan murhe kun tekniikka on hallussa. Sivulletulossa samoin käsky kertoo koiralle jotain, toki tarvitsen käsiapuja ja tässäkin Sokka saisi olla nopeampi ja tiiviimpi, mutta olemme edistyneet!

Jäljellä olemme edenneet pikkuvauojen ruudusta jo pikkuvauvojen jälkeen :) Eli paalulta lähtee askeleet helminauhana, tosin pienellä välillä. Ruokaa luonnollisesti jokaisella askeleella ja olen laittanut enemmän kuin yhden nappulan askeleelle. Ensimmäisen oikean jäljen jo luulin pilanneeni, kun ohjasin Sokkaa kädellä. Näytin siis kädellä jäljen suuntaan, kun Sokka alkoi pyörimään. Ja juuri tämä opastaminenhan on se suuri virhe, koska koira ei opi tekemään itse töitä. Onneksi silti näytin vaan paalulta pari ekaa askelta ja sitten Sokka lähti oikeaan suuntaan. Fiilis oli tämän ekan jäljen jälkeen aika epäuskoinen että näinköhän tämä tästä lähtee.

Mutta kyllä se vaan lähti ja olen tällä hetkellä todella tyytyväinen Sokkan jälkeen. Sokka vetää lujaa paalulle ja luonnollisesti syö hyvin paalulla. Sokka lähtee pyrkimään innokkaasti jäljelle ja etenisi paljon nopeammin jos en pitäisi liinoista kiinni. Ajan siis kahdella liinalla, jotka ovat molempien kainaloiden alta. Ja tarkoituksena on estää koiraa menemästä poikittain jäljellä. Myös etenemistä rajoitetaan ettei rynnitä päättömästi, mutta toisaalta luodaa kovaa halua päästä eteenpäin, koska motivaatio on se mitä pyritään vahvistamaan. Tekniikka hiotaan jäljelläkin sitten myöemmin.

Nyt alkaa Sokkan purukalusto olemaan siinä kunnossa että taitaa ikeniä olla enmmän kuin hampaita :) no onneksi ne uudet hampaat kasvavat sieltä melko nopeasti.

torstai 18. heinäkuuta 2013

Kulmakokeilu

Eilen päätin kokeilla mitenkä kulman jäljestäminen sujuu. Wiima lähti hyvin paalulta, häntä viuhtoen ja vauhtiakin oli. Kulmassa sitten Wiima odotetusti ajoi yli pari koiranmittaa ja alkoi sitten pyöriä ja etsiä jälkeä. Wiima löysi pian takaisin jäljelle ja jatkoi toiselle suoralle edelleen todella halukkaasti ja pian löytyi pallokin vielä lisäämään intoa. Pallon jälkeen jatkettiin toista suoraa vielä jonkin matkaa, kunnes jälki ylitti traktorin renkaanjäljet. Ajourat häiritsivät Wiimaa hieman ja se tarkisteli noin päänmitan verran molemmille puolille, mutta jatkoi kuitenkin jälkeä heti sen jälkeen normaalisti. Loppuun olin vielä laittanut toisen pallon, jonka Wiima sai kantaa autolle.

Olen todella tyytyväinen Wiiman työskentelyyn, vaikka se hukkasi kulmassa jäljen se ei paineistunut vaan lähti etsimään jälkeä. Ja myös jäljen löydettyään Wiima jatkoi häntä heiluen.

Tottiksessa ole pari viime kertaa palkannut ruuan kanssa, joka laskee kierroksia. Nyt myöskään ei ole ollut suojelupiiloa kentällä nostattamassa (olemme olleet kentällä, jossa ei ole piiloja). Muuten ihan jees tottista, mutta nyt Wiima on alkanut varastamaan luoksetulossa. Se ei lähde heti kun käännyn vaan muutaman sekunnin kuluttua. No nyt sitten harjoitellaan odottamista ja sitkeästi toistetaan, kunnes ennakointi loppuu. Olihan muuten toinenkin juttu, eli liikkeestä maahanmenon ennakointia. Sitä sain pois vaan seurauttamalla istumisen jälkeen ja palkkaamalla seuraamisesta. Mutta kokonaisuudessaa tuo liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo on nyt sitten erikoistreenin alla. Ja sitten pitäisi muistaa pakata se noutokapula autoon ja alkaa harjoittelemaan sitä tyhmää noutoa oikein urakalla. Tai sitä tyhmää odottamista kun kapulaa heitetään :D

torstai 11. heinäkuuta 2013

Jälki kulkee

ainakin toistaiseksi. Vielä on tosin monta muttaa edessä ennen koejälkeä. Olen siis tehnyt Wiimalle tunnetilajälkiä ja hyvää motivaatiota, siinä olen nyt onnistunut. Käytiin pitkästä aikaa treenikavereiden kanssa kimppajäljellä ja siellä sain vahvistuksen omiin ajatuksiini että kyllä se Wiima vaan hyvällä mielellä jäljestää ja innokkaasti. Mutta kuten sanottu vielä on pitkä matka koejälkeen, nyt jäljet ovat olleet suoria ja askeleita on ollut sadan ja kahdensadan väliltä. Ruokaa on ollut vaihtelevasti 3-12 aseleen välein ja tosiaan aina yhdellä askeleella ruokaa. Palloja on myös ollut yksi puolessa välissä ja yksi lopussa, muutaman kerran olen jälkeä tekiessäni huomannut että pallot ovat autossa, joten sitten vaan herkkua vähän enemmän viimeiselle askeleelle. Wiima saa myös vielä rynniä jäljelle ja paalulle, siitä vahvistan kehulla ja annan jälkikäskyn. Eilen oli todella voimakas tuuli, jonka vuoksi Wiimakin painui helposti jäljen sivuun. Aina ruuan kohdalla nuuskutteli jäljelle ottamaan makupalan ja jatkoi kyllä jälkeä oikeasta kohtaa, mutta painui tosiaan hajun mukana sivuun. Siitäkin olen ylpeä että Wiima silti pyrki olemaan koko ajan jäljen päällä, mutta koska tuuli siirsi hajua niin meni sen mukana. Eikä Wiima paineistunut siitä että tosiaan joutui sitten etsimään makupalaa vähän enemmän, Wiima siis tiesi tekevänsä oikein eikä luullut hukanneensa jälkeä. Kohta varmaan saamme koutsiltamme luvan tehdä myös niitä (minua) pelottavia kulmia. Nyt on kyllä sellainen tunne että niistäkin selvitään ja vaikka jälki menisikin hukkaan, niin uskon Wiiman tekevän töitä löytävän jäljen.

Viimeksi tottiksissa olikin Wiimalle ihan supervaikeaa kun sen häiriöksi laitetun piilon lisäksi sieltä kurkki maalimies. Mä siis nappasin Wiiman autosta Sokkan treenien perään heti enkä huomannut että treenikaveri valmisteli omaa koiraansa puruihin, tämän vuoksi maalimies olikin piilossa odottamassa siis toista koiraa :) No teki Wiimalle oikein hyvää, kun joutui pienessä päässää pinnistelemään tottista vaikka olisi halunnut mennä piilolle. Maalimieshän tuli sieltä pois, mutta Wiima näki äijän siellä niin sehän riittää. En sitten ottanut kovin pitkää treeniä, koska Wiima pystyi tekemään ihan kohtalaisen hienoa tottista. Tosin jos olisin sanonut kierrä, niin piilolle olisi pamahtanut. Hienoa silti oli että palkatessani Wiima kuitenkin otti pallon multa eikä sännännyt omin päin heti piilolle, toki sitten pallon kanssa oli pakko juosta sen kautta ihmettelemässä että mihin äijä oli hävinnyt. Tästäkin vielä otin Wiiman seuraamiseen ja teki ihan jees seuraamista. Siitä sitten palkkasin ja mentiin autoon. Tämä treeni oli erittäin kuormittavaa Wiiman pääkopalle :)

Sokka tottisteli pieniä juttuja seuraamista, jääviä ja sivulletuloa. Lopuksi tietenkin luoksetulo. Maahanmenokin alkaa jo sujumaan vähän paremmin, kun silloin aluksi Sokka oli sitä mieltä ettei oikein haluaisi mennä maahan. Liikkeenähän se on koiraa alistava ja koirat joilla on dominanssia saattavat ensin vähän pullikoida maahanmenoa vastaan.

Puruissa Sokka on kyllä mahtava (joo joo omakehu haisee, mutta olen niin pirun tyytyväinen tohon koiraan!). Sokka puree hyvin täydellä otteella ja pysyy! Rauhtottuu myös hyvin puruun ja mun mielestä viimeksi oli jo vähän havaittavissa sellaista "purukoomaa" eli koira rauhoittuu puruun ja menee vaikka maahan ja vaan puree. Irrotuksen jälkeen Sokka aktivoituu maalimiestä kohti ja alkaa haukkumaan äijää ihan tohkeissaan. Vielä ainakin vaikuttaa tosi hyvältä, kun koiralla on ikää 4kk :D

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Paljon kaikkea

Hyvät hyssykät kuinka aika rientää. Monen montaa asiaa olemme touhuilleet, olemme käyneet treenaamassa sekä nauttineet kesäpäivistä kotipihalla.

Wiiman kanssa hiotaan koejuttuja tottiksessa sekä puruissa, jäljellä vielä vaan panostamme siihen hyvään fiilikseen. Tottiksessa on ollut havaittavissa mopon karkaamista varsinkin jos kentällä on suojelupiilo pystyssä. Wiima nousee mielentilaltaan sellaisiin sfääreihin että keskittyminen tottikseen välillä herpaantuu. Tämä ongelma näkyy lähinnä kontaktin katoiluna eli vilkuilee piiloa ja liikkeelle lähdöissä piippaamisena. Liikkeet sinänsä suorittaa sentään oikein. Noudossakin olemme edistyneet pieniä askeleita. Nouto tehtynä pelkkänä luosetulona toimii jo loistavasti, Wiima ei mälvää kapulaa yhtään! Jee! Kun kapulaa heittää, toki perusasento on karmean levoton, mutta palautus kuitenkin siedettävä. Wiima ei mälvää, mutta minä näen kuinka poskilihakset aktivoituvat eli puree kapulaan lujaa pari kertaa mun edessä. Mutta tämänkin hyväksyn, koska kapula ei liiku suussa eikä suu aukeile. Sille odottamiselle pitääkin sitten tehdä jotain. Viimeksi kokeilin että mulla on raippa kädessä ja pidän sitä Wiiman kyljessä kiinni heiton ajan - se auttoi jonkin verran. Seuraava projekti onkin sitten estenoutojen hiominen.

Puruissa ollaan koekaavion lisäksi keskitytty piilolla haukkumiseen. Wiimahan on törkeillyt piilolle mennessään ja tähän halutaan nyt puttua, mutta kuitenkin niin ettei vartiointi kärsi. Isoimmat sikailut saatiin pois rahinapullolla, eli maalimies rahautti kiviä sisältänyttä juomapulloa kun Wiima tuli piilolle. Jälkivartioinnit ovat olleet hyviä ja hallintakin ihan kiitettävää.

Sokka onkin sitten vielä se helpompi tapaus :) Tottiksessa mennään todella pienin askelein, hieman on ruuan kanssa imuteltu - tehty seuraamista, aloiteltu jäävien liikkeiden perusteita ja luoksetuloa. Pääasiassa olemme keskittyneet rakentamaan rakentamaan suhdetta ja vahvistettu laumaviettiä.

Puruissa Sokka on ollut edukseen, se osoittaa vahvaa puruotetta ja taistelutahtoa. Ja hyvin se jo räyhääkin maalimiehelle :)

Sokka on nyt saanut kaikki penturokotuksensa ja painoa oli tänään n.11,5kg. Joudumme tosin vielä käymään eläinlääkärin luona poistattamassa oikean yläkulmahampaan, kun Sokka on sen onnistunut jossain telomaan niin että sieltä pilkottaa ydin. No onneksi on maitohammas kyseessä ja toivottavasti tämä hampaiden telominen jää sitten tähän.

tiistai 28. toukokuuta 2013

Taas tuli leireiltyä

Viime viikonloppuna olimme aivan upeissa keskisuomalaisissa järvimaisemissa Jyväskylän Korpilahdella. Leirillä oli loistava porukka ja saatiin taas monta mahtavaa treeniä. Ikuisiin muistin syövereihin jäi myös todella upea täysikuu mielettömällä kuunsillalla peilityynessä järvessä, WAU! Tähän vielä päälle minua erityisesti miellyttänyt asia - ei hyttysiä ollenkaan.

Wiimalle jatkettiin kokeenomaisia treenejä pienillä hienosäädöillä. Meikäläisen ohjaamisessa on vielä pientä hiottavaa ajoitusten kanssa paitsi irrotuskäskyissä niin myös vartioinnin jälkeisissä liikkeelle lähdöissä. Wiima teki hyvät jälkivartioinnit paon jälkeen, pitkän liikkeen jälkeen oli vielä vähän malttamattomuutta ja jouduin antamaan lisäkäskyn. Sivukuljetuksessa edelleen painaa voimakkaasti mun jalkaan mutta pitää kontaktin maalimieheen.

Pääsimme myös jäljellä käymään ja tein Wiimalle n. 150 askeleen suoran jossa oli yksi ruoka aina 3-5 tyhjän askeleen välein. Wiima ajoi kohtalaisen kovalla vauhdilla, jossain vaiheessa kävi hieman jäljen sivulla. Tämä "harhautuminen" todennäköisesti johtuu tuulesta, joka hieman pyöri. Edelleenkään jäljestäminen ei teknisesti ole parasta, mutta tunnetila on kohdillaan ja Wiimalla on hauskaa <3

Sokka sai taas leikkiä maalimiehen kanssa. Näistä treeneistä ei juuri ole mitään kerrottavaa, muuta kuin että hyvin se taistelee ja leikkii :) Eipä nämä treenit tässä vaiheessa vielä kovin kummoisia ole, mutta silti edetään järkevästi koiraa vahvistaen.

Nyt olen myös saanut kuvia purettua koneelle, joten laitan muutaman tännekin.

Sokka ja minibulli Neela

Sokka "puruissa"


Wiiman pako tai oikeastaan maalimiehen paon estäminen :)

jälkivartiointi

Wiima ja Sokka möyrii :)

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Kaikenlaisia touhuja

Tosiaan kaikenlaista ollaan ehditty touhuilemaan viime viikkoina. Wiiman kanssa ollaan aloiteltu muistelemaan A, B ja C osa-alueita. Jäljellä keskitytään hyvään motivaatioon ja siihen että on hauskaa. Ruuan vaihdoin makupalaksi, joka on vaihdellen makkaraa tai juustoa. Täytyy sanoa että nyt ainakin Wiiman motivaatio on kohdillaan, se pyrkii jäljelle mielellään ja alkaa haistelemaan maata jo ennen paalua. Tosin nyt kun jäljellä on hauskaa niin vauhtikin on sitten kasvanut, siihen ei puututa ennen kuin motivaatio on oikeasti huipussaan. Sitten Wiima kestää liinalla ohjausta (toivottavasti) hyvin kun se jäljestäminen on superkivaa. Ja ennemmin otan motivoituneen, vauhdikkaan ja ehkä ns. hutiloidumman jäljen, kun huonon tunnetilan josta seuraa aina huono jälki.

Tottikseen olen ollut todella tyytyväinen, tosin ihan kaikkia temppuja ei olla vielä kokeiltu. Seuraamisessa on ollut superhyvä tunnetila ja seuraamispaikkakin on ollut hyvä. Noutoa olen tehnyt niin että olen jättänyt kapulan Wiiman eteen ja kutsunut siitä luokse. Nyt ainakaan toistaiseksi ei ole kapulan mälväämistä esiintynyt, katsotaan mitä tapahtuu kun heitto tulee mukaan. Jäävät ovat olleen hyvät ja niissäkin seuraamisen paikka on ollut kohdillaan. Nyt täytyisi ulkoistaa treenejä, että pääsisi tekemään estenoutoja ja pitkiä eteenmenoja.

Puruissa ollaan tehty ykkösen kaaviota. Piilonkierroissa ei juuri moitittavaa, 6. piilolla vartioinnin alkuun voi vielä tulla pieni törkeys, mutta haukku on ollut hyvää. Paossa ollaan tehty lähinnä ylimenovaihetta sekä vartiointia. Ylimenovaiheessa on vielä parantamisen varaa ja mulle itselle käskyn ajoitusta pitää vielä hioa. Irrotukset ovat loistavat ja jälkivartioinnit ovat olleet tarkkaavaiset. Sivukuljetuksessa Wiima pitää kontakin maalimieheen, mutta painaa mun jalkaan melkoisesti. No sehän ei sinänsä ole virhe kun kerran pitää kontaktin maalimieheen. Siirtymisiä vartioinnista ollaan myös harjoiteltu, niissäkin on vielä pientä hiomista kuuliaisuuden kanssa.

Sokka on myös päässy treenaamisen makuun jokaisella osa-alueella. Pääasiassa painotetaan vielä suhteen luomista ja hyvää tunnetilaa. Mutta pientä treeniä tosiaan olemme jo aloittaneet. Jälkitreeni muodostuu "makkararuudusta" eli ruokaa kylvetään tallattuun neliöön ja opetetaan koiraa hakemaan tallatusta maasta ruokaa. Tästä sitten koutsin ohjeiden mukaan siirrytään eteenpäin.

Tottista tehdään ruualla, lähinnä kontaktin hakemista sivulla/edessä, josta saa palkaksi ruokakipan. Sokka ei ole niin ahne syömään kädestä, kuin mitä Wiima on ollut ja tämän vuoksi olen ollut erittäin tarkka tunnetilan suhteen tottisharjoituksissa. Luoksetulotreeniä ollaan tehty niin että joku pitää Sokasta kiinni ja päästää lopulta mun luo. Muutenkin aina pihalla ja lenkillä teen Sokan kanssa näitä luoksetuloharjoituksia ja touhutaan yhdessä.

Purutreeneissä on ollut sitä perinteistä rättileikkiä ja maalimiehen kanssa tutustumista. Sokka taistelee hyvin maalimiehen kanssa ja pyrkii haastamaan. Saalisviettiäkin on, mutta äitiinsä verrattuna sitä on vähemmän. Sokka myös rauhoittuu puruun hyvin.

Tästä me taas jatketaan kohti uusia seikkailuja. Viime viikonloppuna korkattiin leirikausi ja ensi viikonloppuna jatketaan samaan malliin, tosin eri paikassa. Kuvia pistän kunhan saan niitä purettua koneelle.

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Kuvia ja kuulumisia

Heti alkuun suuren suuret onnittelut Wiiman edelliselle pentueelle eli Mecberger M-pentuelle! Se poppoo täyttää tänään 2 vuotta.

Pentu on saanut nimekseen Sokka. Sokka on päässyt jo tottistelemaan, eli syönyt ruokaa kädestä ja pentujälkeäkin eli makkararuutua ollaan tehty.
Uskomatonta miten hankalaa on saada otettua kuvia pienestä pennusta ja varsinkin kun en ole mikään kovin lahjakas kuvailija. Joudun pitämään Wiiman ja Sokan erossa toisistaan kun pentu änkeää heti tisseille. Ja muutenkin nyt yritän leimauttaa pentua itseeni. Mutta luonnollisesti Sokka pääsee sekä Wiiman että Noidan kanssa touhuamaan päivittäin.
Eilen työpäivän aikana oli Sokan toinen korva noussut pystyyn :)






Wiiman kanssa on myös aloitettu kevyet tottistelut tekemällä seuraamiseen tunnetilaa ja täytyy kyllä kehua että tuli tosi hyvä mieli kun Wiima tuli seuraa-käskystä hienosti oikeaan paikkaan täynnä intoa ja touhua. Olemme ottaneet myös noudon palautusta puukalikalla, hienosti Wiima palautti kapulan jopa sen kerran kun heitin sitä. Nyt pitää vaan maltillisesti edetä ettei tule sitä turhaa touhotusta siihen noutoon. Olen ollut erittäin saamaton jäljen suhteen ja nyt on pakko ottaa ryhtiliike sen suhteen. Wiima oli jäljellä hieman hutiloiva ja keskittyminenkin olisi saanut olla tarkempaa. Mutta ei voi moittia eikä vaipua epätoivoon. Nyt vaan rakennetaan superhyvä tunnetila jäljelle niin hyvä sitä tulee.

lauantai 4. toukokuuta 2013

Kotona

No niin nyt on sekä äiti että lapsi kotona. Wiima oli taas niin kuin ei olisi pois ollutkaan, keppi suussa paineli pitkin pihaa. Pennulla luonnollisesti oli vähän enemmän ihmeteltävää, mutta reippaasti se tutki uutta ympäristöään. Virtaa ja ääntä pennusta lähtee, hän kun aika äänekkäästi protestoi jos ei saa mitä haluaa. Ja kun on pentukoira kyseessä niin aika paljon joudumme rajoittamaan hänen vapaata tahtoaan :)

Kuvia koita räpsiä tässä lähipäivinä ja kaippa se nimikin pitää pennulle keksiä...

maanantai 29. huhtikuuta 2013

Päätöksiä ja nimipohdintaa

Kävin taas pentuja ihailemassa ja nyt olikin päätöksen aika. Edelleenkään pennuissa ei kovin suuria eroja ollut ja kaikki vaikuttivat erittäin kivoilta - tai  oikeastaan todellisilta riiviöiltä. Pennut painelivat menemään sinne - tänne ja purivat ja taistelivat. No kyllä ne sitten lopuksi rauhoittuivatkin. Ja kyllä me sitten se päätöskin tehtiin - meille muutta persikkapantainen tytteli. Olen oikein tyytyväinen ja nyt vaan odotetaan että saadaan pentu ja tietenkin Wiima kotiin. Nimi pikkuiselta vielä puuttuu, muutamia vaihtoehtoja tässä vielä pyörittelen.

Noita on tottistelut ja kotiesineruutujen lisäksi päässyt pari kertaa agilityesteille kaverini kanssa ja voin sanoa että Noidalla on ollut hauskaa. Hyvin Noita edelleen menee ja toimii täysin kokemattomankin ohjaajan kanssa.

Pikapäivityksen loppuun vielä pari kuvaa:



Persikkapanta <3

Ja pari kuvaa Wiimasta


sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Pentujen touhuja

Käytiin koko perheen voimin katsomassa mitä Wiimalle ja pennuille kuuluu. Ja hyväähän sinne kuului. Wiima oli olosuhteisiin nähden hyvässä kunnossa, tarkoitan siis sitä että ei ole imetys vienyt ihan kuiviin ja turkkiakin oli vielä päällä. Tissit olivatkin sitten melkoiset riipparit, mitenköhän ne ikinäkään palautuu? :)

Pennut olivat kaikki oikein reippaita ja terhakoita. Todella tasaisen oloisia, ei ollut yhtä yli muiden eikä toisaalta kukaan ollut erityisen reppanakaan. Ja tämähän on vaan hyvä asia, tosin vaikeuttaa valintaa sitten kun siihen kohtaan päästään. Toisaalta pennut ovat nyt 4viikkoisia, joten ominaisuudet ovat vasta kehitysvaiheessa. Wiima hoitaa pentuja hyvin ja sitä maitoakin riittää.
Kuviakin tuli otettua:







perjantai 15. maaliskuuta 2013

Pennut ovat syntyneet

Pennut ovat syntyneet, tuloksena 7 prinsessaa ja 1 prinssi. On siinä ainokaisella pojalla kestämistä :) Wiima ja pennut voivat hyvin.

maanantai 11. maaliskuuta 2013

TOKO-treeniä

Noidan kanssa TOKOiltiin taas hieman. Ensin seuraamista, joka menikin ihan hyvin. Palkkailen Noitaa säännöllisesti sivuilletuloista, koska kokeessa sivulletulot nostattaa Noidan virettä. Täyskäännökset olivat hieman vajaita, mutta pienellä vartaloavulla Noita paransi käännöksiä.

Kaukokäskyissä Noita yleensä liikkuu ja välillä oikein hypähtää eteenpäin. Nyt otin aluksi pienillä käsimerkeillä ja liikkumista tapahtui edelleen vähän. Jätin sitten käsimerkit kokonaan pois ja pelkällä käskyllä Noita teki rauhallisemmin eikä liikkunut juuri ollenkaan.

Luoksetulossa kokeilin pysäytystä. Ensin annoin sekä käsimerkin että käskyn ja Noita pysähtyi ihan hyvin, otti muutaman askeleen. Palkkasin tästä pysähdyksestä. Seuraavaksi otettiin pelkällä käskyllä ja Noita pysähtyi taas muutamalla askeleella ja otin siitä vielä luoksetulon loppuun ja jo nyt jo näki että Noita ennakoi pysäytystä, mutta tuli kuitenkin loppuun asti. Lopuksi otin vielä luoksetulon, jossa vapautin nopeasti ja Noita sai tulla "läpijuoksuna" palkalle.

Loppuun otin vielä jäävät liikkeet, joista Noita suoriutui hyvin. Seuraamispätkissä nostatin Noitaa kehumalla ja liikesuorituksen jälkeen kehuin ja taputtelin palkaksi ennen seuraavaa suoritusta.

Ihan kelpo treenin Noita teki ja mehän emme tätä TOKOa tee pilkkua viilaten vaan panostetaan enemmän siihen että on kivaa. Tämän vuoksi palkkailen pienistä teknisistä puutteista huolimatta. Noita on koirana sellainen että loputon viilaus vie sen motivaation. Ja kun osa liikkeistä on jo alunperin väärässä mielentilassa opetettuja niin silloin on turha alkaa hinkkaamaan liikkeitä. Mutta onneksi paljolla kehulla ja kannustuksella Noidalla on kivaa treeneissä :)


Wiiman kuulumisista sen verran että paksusti voi ja tuskaista alkaa olemaan. Toistaiseksi kuitenkin vielä rauhallista elämistä omassa hienossa pentulaatikossaan.

perjantai 1. maaliskuuta 2013

7. viikko

Ihanaa kun valon määrä on jo lisääntynyt, niin näkee ulkoilla pidempään näin arkenakin. Wiima jaksaa edellen juoksennella, tosin nyt sellainen hullumainen juokseminen on lyhentynyt ja jolkotteluaika pidentynyt :)
Nappasin mahakuvan tällä kertaa ulkona, mutta taidan silti vielä illalla ottaa uuden kuvan samasta kohtaa kun nuo edellisetkin ovat. Huomenna lähdemme viemään Wiimaa Mian luokse, missä pennut siis syntyvät. Wiima ja toivottavasti myös pieni malinoispoika kotiutuvat sitten toukokuun alussa. Mä pidän peukkuja että pennut syntyisivät 13.3.13 :D


maanantai 25. helmikuuta 2013

Noidan tokoilua

Käytiin eilen Noidan kanssa oikein oikeissa treeneissä treenihallilla. Aluksi kokeiltiin seuraamista, jossa Noita edistää jonkin verran. En kuitenkaan enää lähde siihen sen kummemmin puuttumaan, kun ei se nyt mitään ihan mahdotonta ole. Mahdotonta oli sitten ne käännökset, ei meinannut millään Noidan takapää liikkua, otin sitten paikoillaan kääntymisiä ja ohjasin kädellä käännöstä.

Tunnariakin kokeilin, joka ei kuitenkaan ollut kovin hyvä treeni. Noita osaa hakea "omaa" luonnollisesti erikseen ja kasojen välistä. Nyt haetutin muistin virkistämiseksi pelkkää "omaa" aluksi ja tämä menikin ihan hyvin. Sitten lisättiin kaksi vierasta ja "oma" laitettiin näiden oikealle puolelle. Noita haki "oman" hienosti, kunnes siirsin sen vieraiden vasemmalle puolelle. Nyt Noita hakikin sitten edelleen oikeanpuoleisen ilman että olisi edes haistanut niitä palikoita. Kielsin kun tarjosi väärää ja Noita (prinsessa hienohelma) otti nokkiinsa ja jäi seisomaan väärä kapula suussa ja mulkoili mua. Irrotti käskystä ja ohjasin hakemaan "oman". Edellinen kuvio toistui pari kertaa, kunnes kapuloilla oli todella isot välimatkat (1-1.5m) ja Noita osasi tuoda oikean mulle. Toistin harjoituksen vielä kerran suurilla välimatkoilla, jossa "oma" oli keskimmäinen. Nyt Noita toi oikean. Pitää nyt vähän pohtia että miten tästä lähdetään eteenpäin.

Sitten muistutus noudosta, puukapulalla meni loistavasti. Metallilla otti kapulan suuhun ja pudotti, uudella käskyllä toi hyvin. Otin metallin uudelleen ja taas sama juttu, kolmannella kerralla sitten sujuikin niin kuin pitääkin.

Luoksetulopaikalle mennessä otin liikkeestä istumisen ja seisomisen. Istuminen meni hyvin, seisomisessa tarjosi ensin istumista, mutta toistolla teki oikein.

Loppuun sitten se luoksetulo ilman mitään pysäytyksiä, se meni hyvin. Tosin jos pilkkua viilattaisiin, niin Noita saisi tulla lujempaa loppuun asti, mutta vauhti hidastuu vasta ihan lähellä joten mielestäni on vielä ihan hvyä suoritus.

Olisihan sitä voinut tauon/kotipihahöntsäilyn jälkeen aloittaa vähän helpommallakin, mutta eipä siinä mitään nyt ainakin tiedän että treenattavaa on :)

perjantai 22. helmikuuta 2013

6. viikko

Masukuvapäivityksen aika. Vieläkin Wiima jaksaa hyvin juoksennella ja tonkia keppejä lumen alta. Pienissä tiloissa kääntyminen ei enää suju niin sutjakasti kuin ennen :)

Ultran vuoksi ajellut mahakarvat nosti Wiiman vatsalinjaa hieman, mutta eipä sekään enää auta tässä tilanteessa :)


Viime keskiviikkona oli niin upea keli, varmaan ainoa aurinkoinen päivä tänä talvena. Pystyin ottamaan metsälenkiltä kännykällä kuvia. Oli pakko ottaa kuva, kun Wiima kävi hevosenkasalla tutkimassa ja tulkitsi mun syömiskieltoa näin.

perjantai 15. helmikuuta 2013

Pentuja!

Tänään käytiin siellä kauan odotetussa ultrassa. Eläinlääkäri näki Wiiman masussa 8 pientä nyyttiä ja itsekin ne näin hyvin monitorin ruudulta. Voi olla että siellä on enemmänkin, koska osa saattoi jäädä piiloon. Tosin tämäkin määrä on oikein erinomainen.

Tässä ultrakuva yhdestä möllykästä :) 
pentu on siis tuossa vasemmassa reunassa mustan alueen sisällä

Nyt ollaan sitten onnellisia ja toivotaan että kaikki menee yhtä hyvin kuin tähänkin asti. Wiima käyttäytyi tapansa mukaan ylitsepursuavan onnellisesti, mutta malttoi hienosti olla ultrauksen ajan paikoillaan. Sen verran oli se 3. viikon paastoaminen vaikuttanut että noin kilon oli paino pudonnut asutusreissusta. Nyt Wiimalla oli painoa 29,5kg, ei siis mitenkään hälyttävää vaan ihan hyvässä painossa on. Ja nyt kun ruokakin maistuu taas jopa liiankin hyvin niin saadan painoa tasaisesti nousemaan ja pikkuisille ravintoa.


Ja tältä näyttää masu tällä hetkellä, tänään siis 5 viikkoa astutukseta.
Uskomatonta kuinka se sitten viikossa kasvaa yhtäkkiä ja nythän maha sitten jatkaakin kasvuaan hurjaa vauhtia.


torstai 14. helmikuuta 2013

Hyvää ystävänpäivää!

Oikein hyvää ystävänpäivää kaikille <3

Ystävänpäivän kunniaksi laitan kuvan pikkuisesta Wiimasta kesällä 2008.
Kuva MiaK.

Ja huomenna toivottavasti saan tulla kertomaan iloisia uutisia perhetapahtumasta :D

maanantai 11. helmikuuta 2013

4. viikko

VIhdoin sain puhelimastani ulos perjantaina otetun masukuvan. Kuvan laatu entistäkin heikompi, meidän valaistus ei oikein riittänyt puhelimelle. Sen verran pitää tehdä huomioita että tissit ovat ainakin isontuneet :)



Sen verran on Wiiman vointi muuttunut että nyt söisikin sitten koko ajan. Wiima käy tasaseen tahtii kolistelemassa ruokakippoa ja hänen mielestään ruuan lisääminen voisi alkaa jo nyt :)

Tällä viikolla onkin sitten jännät hetket, kun ensi perjantaina on ultraääni. Tulen sitten raportoimaan mikä meidän tilanne on.

lauantai 2. helmikuuta 2013

3. viikko

No oliskohan tässä jo jotain havaittavissa? Vai onko kuvakulma suotuista vaaleanpunaisille laseille :D ?



Joka tapauksessa Wiima pitää hullua jännityksessä, sillä on nyt muutamana päivänä jättänyt ruokansa syömättä pitkästä maanittelusta huolimatta. Herkkuja kyllä syö, kuten kanan filettä ja kissanruokaakin haluaisi maistella.

Tottiksissakin käytiin viime sunnuntaina, saatiin kunnia olla häiriökoirana paikallamakuuta harjoittelevalle rotutoverille. Wiima onkin hyvä häiriökoira siinä mielessä että ei piittaa muista koirista eikä ihmisistä silloin kun ollaan tekemässä hommia. Wiiman seuraaminenkin oli taas ihan kivan oloista ja otettiin me noutoakin. Wiima jonkin verran hötkyili ja piippasi aluksi kapulan perään, mutta yllättävän vähän siihen nähden ettei olla noudettu pitkään aikaan. Itse nouto oli hyvä, mutta luovutus aavistuksen rauhaton. Wiima kuitenkin rauhotti luovutusta kun sanoin "ei". Palkkasin patukalla ilman irrotusta ja Wiima pienen hetken juostuaan sekä kapula että patukka suussa jätti kapulan ja jatkoi riemuitsemista pelkällä patukalla.

Pruista me jäimmekin tauolle toistaiseksi ja ultran jälkeen sitten selviää jäädäänkö pidemmäksikin aikaa tauolle.

lauantai 26. tammikuuta 2013

2. viikko

Eilen Wiimalla vuorokausia astutuksesta 14/12 ja masu näyttää tältä:


Eli luonnollisesti ei vieläkään mitään erikoista havaittavaa. Viimeksi pahoinvointi aloi näillä paikkeilla, nyt ainakin vielä ruoka maistuu. Hassua kuinka viimeksi stressasin sitä että Wiima ei syö, niin nyt alan vähän stressata sitä että onkohan ollenkaan tiineenä kun kerran syö edelleen normaalisti. Joopa, tiedän kyllä että kaikille koirille ei pahoinvointia tule ja tottakai jokainen tiineys on erilainen. No ainakin kaksi viikkoa vielä joudun olemaan jännityksessä, siinä 4. viikon kohdallahan sitten voi ainakin isomman pentueen havaita jo silmämääräisesti/vatsaa kokeilemalla ja silloin voidaan myös tehdä tiineysultra. Viimeksi Wiimaa ei ultrattu ja katsotaan nyt mitä tehdään tällä kertaa :)

maanantai 21. tammikuuta 2013

masukuvapäivitys

Pari päivää myöhässä aloitan tämän Wiiman jokaviikkoisen kuvakoosteen vatsan kasvatuksesta. Toivotaan ainakin että se alkaa kasvaa. Viime perjantaina oli 7/5 päivää astutuksesta. Vatsa näyttää tällä hetkellä luonnollisesti vielä ihan normaalilta. Kuvakulmat ja valaistus eivät ehkä ole onnistuneimmasta päästä, joten koiran mittasuhteetä näyttävät vähän oudoilta.

Vielä ei myöskään ole mitään tiineyden merkkejä, ruoka maistuu ja vauhtia on normaaliin tapaan. Mikään muukaan käytös ei ole muuttunut. Tottiksissakin meni ylivirityneenä, ja jouduin vähän kikkailemaan seuraamisen viretilan laskemisen ja oikean paikan kanssa.

1. viikko

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Matkayhteenveto

Loistava matka takana ja nyt ollaan onnellisesti kotona. Matkan päätavoite toteutui, Orcan astui Wiiman kaksi kertaa, ensin perjantaina ja toisen kerran sunnuntaina. Kaikki meni niin kuin pitääkin molemmat koirat olivat erittäin kiinnostuneita toisistaan ja luonto hoiti hommat kuten pitikin, ainoastaan nalkkivaiheessa pidettiin koiria varmuuden vuoksi paikoillaan.

Matkustimme siis autolla ja kyllä tiesi istuneensa kun autosta nousi ylös :) Ja onneksi ehdittiin kotiin ennen etelä-Ruotsin lumipyryjä, jotka aiheuttivat mm. 100 auton ketjukolarin. Matkan varrella näki autobahnien lisäksi kyllä hienoja maisemiakin, hauska huomata kuinka esim. talojen rakennustyylit vaihtelevat. Ja on se liikenne melko sujuvaa suurista automääristä huolimatta. Yllättävää oli että hieman sivummalla kaupunkien keskustoista eivät ihmiset osanneet englantia kahviloissa, huoltoasemilla, ravintoloissa eikä kaupoissa. Näissä isommissa kaupungeissa toki myyjät puhuivatkin sitten jo sujuvaa englantia.

Matkareittimme oli kutakuinkin seuraava: Turku -(lautta)- Tukholma -(auto 556km)- Helsingborg -(lautta)- Helsingör -(auto 198km)- Rödbyhavn -(lautta)- Puttgarden -(auto 555km)- Düsseldorf, Am Wald 6. Ja tietenkin sitten sama setti takaisin.

Yövyimme Düsseldorfilaisessa hotellisa Hotel Waldesruh :ssa, joka sijaitsi kaupungin laidalla noin 20 minuutin päässä Düsseldorfin keskustasta sekä uroksen omistajan luota. Hotellihuone oli hyvin pelkistetty kokolattiamattoineen ja perus työpöytä-sänky- sisustuksineen. Huone oli kyllä savuton, mutta erittäin tunkkainen tupakantuoksi pisti nenään jo hotelliin sisälle astuessa. Joko siis siellä saa edelleen tupakoida tai haju on pinttynyt niihin kokolattiamattoihin. Mutta huoneessa pystyi kyllä oleskelemaan pienen tuuletuksen jälkeen ja kaippa siihen sitten tottuikin. Emme syöneet hotellissa aamiaista, vaan saksalaiseen tapaan kävimme leipomossa syömässä tuoretta leipää lisukkeilla.

Näkymä hotellin takapihalta huoneen parvekkeelle

Aamuaurinko parvekkeelta kuvattuna


Perjantaina siirryttiin uroksen omistajan luokse Langenfeldiin ja ensin hoidettiin Wiimalle matolääke ja eläinlääkärin leima eu-passiin. Sitten poikkesimme syömässä kioskin näköisessä kuppilassa, jossa oli erinomainen ruoka. Kaikki oli leivitettyä ja uppopaistettua, mutta ainakin kala-annos oli aivan erinomainen. Ja kalassa ei ollut yhtään ruotoa! Illalla tosiaan poikkesimme Düsseldorfissa katselemassa ja ostoksillakin. Keskusta ei kyllä mikään kovin halpa paikka ollut, mutta tein sentään kenkäostokset hyvällä hinnalla. Ja olihan siinä keskustassa paljon nähtävääkin, paljon ihmisiä, ihania suklaapuoteja ja superkalliita merkkiliikkeittä (joihin en olisi varmaan päässyt edes sisälle :D ) Illalla kävimme ruokailemassa hotellimme lähellä Antonella ristorante-trattoria :ssa, hyvä ruoka ja erinomainen palvelu, suosittelen.

"aseman" kello Düsseldorfissa


Lauantaina vietettiin päivä Kölnissä, joka omasta mielestäni olikin sitten paljon miellyttävämpi kaupunki vaikka onkin Saksan neljänneksi suurin kaupunki, jonka väkiluku on n. 1miljoona. Paljon kaunista arkkitehtuuria sekä tietenkin paljon kauppoja. Pysäköimme auton Chorweileriin kauppakeskukseen, josta siirryimme metrolla Kölnin keskustaan. Heti metroasemalta ulos päästyämme näkyikin Kölnin suurin maamerkki Kölner Dom eli Kölnin tuomiokirkko. Se oli kerta kaikkiaan aivan mahtava ilmestys, kuvat eivät kyllä kerro puoliakaan siitä totuudesta, kuinka mahtava rakennus se on. Maistoin myös paikallista herkkua "berliner-munkkia" jossa oli sokerikuorrute sekä sisällä alkoholi-vaniljatäytettä. Hassu makuyhdistelmä, kun alkoholin karvaus muuttuu makeaksi vaniljaksi.

Illaksi saimme kutsun uroksen omistajalta ruokailemaan heidän ystäviensä kanssa Am Dreieck -ravintolaan. Ja jotta sujuvasti toistaisin itseäni, niin myös täällä oli hyvä ruoka, isot annokset ja hyvä palvelu. Myös jälkiruoaksi tilaamani jäätelöannos oli herkullista. Siinä ilta venähtikin sen verran pitkäksi että ravintolasta siirryttiin suoraan unten maille.

Kölner Dom


Sunnuntaina saimme nauttia saksalaisesta vieraanvaraisuudesta ja olimme saaneet kutsun uroksen omistajan luokse aamupalalle. Suntasimme siis leipomoon hakemaan tuoretta sämpylää aamiaiseksi. Aamiainen on hieman tuhdimpi mihin olen tottunut, mutta vatsa ainakin tuli täyteen :) Astutuksen jälkeen lähdimmekin sitten ajamaan kotia kohti. Pitää kyllä nostaa hattua matkaseuralaiselleni, joka toimi minulle kuskina, tulkkina, matkaoppaana sekä tietenkin matkaseurana. Koko yön ajamisen jälkeen olimme Tukholman satamssa aamulla kuuden aikoihin ja saimme vaihdettua iltalauttamme aamulauttaan, joten pääsimme kotiin puolen vuorokautta etuajassa.

Tukholma satamasta kuvattuna
                                    

Wiima ja Orcan

Wiima ja Orcan

Toivotaan paljon tai oikeastaan sopiva määrä pienokaisia Wiiman vatsaan ja toivotaan että kaikki menee hyvin. Muutaman viikon päästä olemme sitten jo vähän viisaampia <3




perjantai 11. tammikuuta 2013

Reissussa

Wiima aloitti juoksunsa tämänvuoden ensimmäinen päivä ja koska juoksua ollaan odoteltu sillä silmällä, niin viime keskiviikkona lähdettiin reissuun tapaamaan sulhoa. Reissu aloitettiin Turusta menemällä lautalla Ruotsiin ja sieltä Tanskan läpi ja parin lautan kanssa Saksaan, joka on siis määränpäämme. Wiiman kanssa on kyllä ihan superkiva matkustaa, koska se sopeutuu jokaiseen tilanteeseen, laivallakin ainoastaan omistajalla oli ongelmia oman alustaepävarmuutensa kanssa :D

Tällä hetkellä olemme käymässä yöpuulle Düsseldorfilaisessa pienessä hotellissa, tänään on ollut oikein hyvä päivä sillä Wiima tapasi sulhasensa ja astutus sujui mainiosti. Ensin Wiima tosin juoksutti sulhoaan hieman, niin kuin kunnollisen naisen kuuluukin ettei tule mielikuva liian helposta morsmaikusta :) Vaikka kaikki meni tänään hyvin käymme uusintavisiitillä vielä sunnuntaina. Sen jälkeen alkaakin sitten pitkä ja jännittävä odotus että tärppäsikö.

Ehdittiin matkaseuralaiseni kanssa tänään tutustumaan myös Düsseldorfin kaupunkielämään katselemalla arkkitehtuuria sekä vahingossa tuli shoppailtuakin. Huomenna kun on kerran "vapaapäivä" menemme tutustumaan Kölniin. Koitan saada tolla pienellä pokkarillani kuviakin ainakin koirista.

Eli nyt voinee jo mainostaa että pentuja on odotettavissa yhdistelmästä Zh'Astra Ot Shato Bulgar ja Orcan vom Further Moor.

tiistai 1. tammikuuta 2013

Tervetuloa 2013

Sitä pitäisi kaiketi tehdä jonkinnäköinen yhteenveto viime vuodesta ja luoda ensi vuoden suunnitelmat.

Kokeiden suhteen viime vuosi oli suuri pettymys, Noidan kanssa en saanut aikaiseksi treenattua tosissani TOKO-koeita varten ja näin ollen myös kokeet jäivät tyystin väliin. Wiiman kanssahan käytiin se erittäin persiilleen mennyt IPO-koe. Suurimmaksi osaksi siinäkin harmittaa se että oma kunnianhimoni ja haluni kilpailla ajoi sen realismin ohitse ettei koira ollut sillä hetkellä kokeeseen valmis. Ja tämähän johtui siitä että minä olin onnistunut paineistamaan Wiiman jäljellä huonoon tunnetilaan ja näin ollen mentiin rutkasti takapakkia. Viime vuoden tulossaldo on siis pyöreä nolla.

Suurin syy pilalle menneeseen koekauteen on se että Wiiman hyvin alkanut treenikausi katkesi Wiiman sairastamiseen, jonka vuoksi oltiin treenitauolla toukokuussa ja koko kesäkuu sekä heinäkuustakin osa. Ensinhän Wiimalla oli vappuleirin jälkeen ääni mennyt ja silloin eläinlääkäri arveli sen olevan tosiaan vain äänen meneteys/kurkunpään tulehdus. Sitä se varmaan olikin, mutta sairausloman jälkeen palattuamme treeneihin ei Wiiman treenikunto palautunutkaan vaan päinvastoin ja saimme uusissa tutkimuksissa diagnoosiksi keuhkoputkentulehduksen. Ja koska nämä nielujutut ja antibioottikuuri vaikuttavat koiran hajuaistiin, niin tämäkin oli taatusti yksi syy miksi jälki ei kulkenut. No onneksi se jälkikin siitä lähti vähän parempaan suuntaan loppusyksystä ja nyt saa sitten talven ajan muhia hyväksi :) Esineilmaisuthan sujuvat tällä hetkellä vallan hyvin, tottiksen ja purujen suhteen olen myös toiveikas ja luottavainen.

Mutta viime syksyn tappioista olen myös ottanut opikseni ja koin koiranohjaamiseni henkisen kasvun näiden pettymysten kautta. Pitää osata nauttia siitä mitä se koira osaa ja pitää uskoa siihen että turhauttavalta tuntuvat ja pettymyksiäkin eteen tuovat ajanjaksot muuttuvat aikanaan historiaksi. Pitää elää siinä hetkessä realistisesti ja luoda suunnitelmat sen mukaan. Yleensä onglemiin on aina jokin ratkaisu. Pitää myös osata sivuuttaa ja mitätöidä ympärisön paineet, ei voi ajatella että mitä muut ajattelevat meistä koirakkona tai minun koirastani, sillä kun ei pidä olla tuon taivaallistä merkitystä. Koiraa ei voi treenata kenenkään toisten takia, tosin kenenkään toisten ei pitäisi myöskään nähdä vaivaa muiden treenaamisista. Myöskään koiran hyvyyttä tai huonoutta ei mitata tulospörssissä, koetilastoissa tai pisteissä, kyllä koiran todelliset ominaisuudet tulevat esiin ihan muilla tavoin.

Tälle vuodelle en lupaa mitään, mutta asetan kuitenkin tavoitteita ja toiveita. Luonnollisesti tavoitteena on mennä kokeisiin ja saada niitä tuloksia. Kuitenkin ensisijaisen tärkeää on että koirat pysyvät terveinä. Katsotaan josko tuon Noidan höpöhöpö-treeneistä siirryttäisiin vakavahenkisempiin ja käytäisiin kokeilemassa saataisiinko se TK2 sieltä. Sen jälkeen pistän suureen harkintaan jaksanko hioa tunnaria niin että voisimme startata voittajassa. Wiimalle tietenkin tavoitteena IPO1 ja koska olen erittäin rohkea, niin pistän tavoitteeksi tai ainakin toiveeksi myös ne 2- ja 3-luokan kokeet. Toivottavasti myös pääsen leireilemään usein. Erityisesti Wiiman kohdalta toivon että se jäljestys lähtee sujumaan ja saadaan Wiimalle tunnetila oikeaksi. Tämähän tietysti edellyttää että liinan toinen pää osaa hommansa eikä häiritse koiraa. Ja se edellyttää sitä että meidän erinomaista työtä tehnyt koutsi jaksaa puurtaa vielä samaan malliin.

Erittäin suurella mielenkiinnolla ja innolla odotan mitä tämä vuosi tuo tullessaan. Vuoden ensimmäinen päivä ja osa suunnitelmista on jo käynnistetty, niistä lisää myöhemmin ;)